LauriHeimonen

Varautuminen luonnollisiin ilmastonmuutoksiin ja sään ääri-ilmiöihin avainasia

Yhteenveto

 

Hallitus on perustanut toimintansa strategiseen johtamiseen. Se on Pariisin sopimukseen sitoutuneena jo mm. päättänyt, että kivihiilen käyttö energiatuotannossa kielletään lailla vuonna 2029. Sen syynä on pelkästään uskonvaraisena pidettävä käsitys hiilidioksidipäästöjen aihauttamasta, uhkaavasta ilmaston lämpenemisestä. Asianmukaista näyttöä ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotulle ilmaston lämpenemiselle ei ole olemassa. On vain hypoteettisiin ilmastomalleihin perustuvat arviot ns. ilmastoherkkyydestä (so. ilmaston lämpötilan nousu ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa), mikä asiaan tarkkaan paneutuneiden tutkijoiden mukaan on epätarkka ja liioiteltu, jopa siinä määrin , ettei sitä voida nollasta erottaa.

 

Kun ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen leikkaamisen tarpeelle, ratkaisuna ilmaston uhkaavaksi uskotun lämpenemisen estämiseksi, ei näyttöä ole, Pariisin sopimuksen osalta asianmukainen, strateginen vaihtoehto on varautuminen luonnollisiin ilmastonmuutoksiin ja sään ääri-ilmiöihin.

 

Mitä energiapolitiikkaan tulee, käytettävissä olevista, fossiilisista polttoaineista luopuminen tulee ajankohtaiseksi vasta sitä mukaa, kun sitä korvaavaa, kilpailukykyistä, vaihtoehtoista energiaa on saatavilla.

 

Ihmisperäisten CO2-päästöjen aiheuttaman lämpenemisen uskonvaraisuus ongelmana

 

Poliitikot – pääosin maallikkoinaYK:n poliitikkoja myöten – päätöksentekijöinä uskovat ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen kasvihuonekaasuna aiheuttavan uhkaavaa ilmaston lämpenemistä. 1980-luvun lopulla YK:n poliitikot perustivat hallitustenvälisen paneelin IPCC selvittämään tuon ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotun ilmaston lämpenemisen tieteellistä taustaa. Vaikka Rion konferenssiin 1992 mennessä asia oli vielä selvittämättä, pidettiin kuitenkin moraalisesti, varovaisuussyistä tarpeellisena ryhtyä kustannustehokkaasti leikkaamaan ihmisperäisiä hiilidioksidipäästöjä. Tätä lähdettiin toteuttamaan Kioto-prokollan mukaisilla hiilidioksidipäästöjen leikkauksilla, mistä seurauksena oli todettavissa vain menetyksiä. Sitä seurasi Pariisin sopimus, jonka toimimattomuus on pääteltävissä jo Kioto-protokollan mukaisten tulosten perusteella. Konkreettisena esimerkkinä tästä on yritys korvata fossiilisilla polttoaineilla tuotettua energiaa tuulienergialla, mistä on voitu todeta syntyvän lähinnä vain taloudellisia menetyksiä ja ympäristöhaittoja. Toiseksi on todettavissa, kuinka jossakin maassa hiilidioksidipäästöjen lopettamisen seurauksena vastaavien päästöjen määrä toisissa maissa saattaa jopa kiihtyen kasvaa. Kun Pariisin sopimuksessa pyritään vielä mahdottoman nopeaan hiilidioksidipäästöjen leikkauksiin, syntyy mahdottomia vaikeuksia kilpailukykyisen, korvaavan energian saannissa. Kun vielä ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen leikkauksille ei asianmukaisia perusteita ole, ainoaksi vaihtoehdoksi jää Pariisin sopimuksesta luopuminen.

 

On mielestäni kaksi yksinkertaista asiaa, mitkä IPCC, Suomen ilmatieteen laitos ja useat muut asiaan liittyvät institutionaaliset laitokset, poliittisia ja taloudellisia laitoksia myöten, jättävät omaksumissaan kannanotoissaan huomioon ottamatta, ja mistä jo jomman kumman ymmärtäminen riittää tyrmäämään ihmisperäiseksi uskotun, ilmaston uhkaavan lämpenemisen:

 

  1. Luonnonlakien mukaan kaikki hiilidioksidipäästöt lähteistä ilmakehään ja kaikki hiilidioksidiabsorptiot ilmakehästä nieluihin yhdessä, dynaamiseen tasapainoon hakeutuessaan, määräävät, mille tasolle ilmakehän hiililidioksidipitoisuus hakeutuu. Jos nuo päästöt yhteensä ovat suuremmat kuin nuo absorptiot yhteensä, ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nousee. Kun viimeaikoina ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen osuus hiilidioksidipäästöjen kokonaismäärässä on ollut korkeintaan luokkaa 5 %, tässä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kokonaisnousussakin tuo ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen prosentuaalinen osuus on vain tuo sama eli korkeintaan 5 %. Toisin sanoen tämä jo osoittaa, että ihmisperäiset hiilidioksidipäästöt eivät ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousuun voi olennaiseti vaikuttaa.

  2. Pariisin sopimus perustuu IPCC:n omaksumaan ilmastoherkkyyteen (so. ilmaston lämpötilan nousu ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa), jolle todellisuudesta ei näyttöä ole olemassa. Havainnot osoittavat sen olevan niin perusteellisesti virheellinen , ettei tuota ilmaston herkkyyttä pystytä erottamaan nollasta. Esim. David Wojick toteaa, että vuodesta 1979 alkaen tehtyjen sateliittihavaintojen perusteella on osoitettavissa, että viimeisen jo lähes neljän vuosikymmenen ajalta ilmaston herkkyyttä ei nollasta voida erottaa. Olen jo aikaisemmin kertonut muistakin havainnoista, joiden mukaan IPCC:n omaksuma ilmaston herkkyys on epätarkka ja liioiteltu. Näin toteavat mm. asiaan itse tarkkaan perehtynyt Nir Shaviv sekä Atlantan yliopiston emeritusprofessori Judith Curry. Linkki http://notrickszone.com/2017/10/16/recent-co2-clim... osoittaa, miten runsaasti näihin, mataliin, jopa nollaa lähestyviin, ilmaston herkkyyttä osoittaviin näkemyksiin liittyviä itsenäisiä tutkijoita on havaittavissa. Kun vielä todetaan, että geologiset ja viimeaikaiset havainnot viimeisen 100 miljoonan vuoden ajalta osoittavat, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kehitystrendit seuraavat ilmaston lämpötilamuutosten trendejä eikä päinvastoin, ei siihen jää minkäänlaista sijaa ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotulle, uhkaavalle ilmaston lämpenemiselle.

 

On aika vaikeaa ymmärtää, kuinka tieteen nimissä Pariisin sopimus, jo näiden edellä esittämäni kahden tosiasian mukaan ilman asianmukaista näyttöä todellisuudesta, on syntynyt. Miksi näin voi tapahtua, selittyy esimerkiksi linkistäni http://evaback.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254714-ilmasto-tasapainoon-co2-alas-ja-hiilinielut-video#comment-3847701 :

”Ilmastonmuutos on monitieteellinen ongelma. Se pitää osata - ja voida - käsitellä riittävän poikkitieteellisesti. Joskus esteenä on ideologinen usko, joskus institutionaalinen usko tai sidonnaisuus, joskus yksipuolinen opillinen näkemys jne. Analogisesti ilmasto-ongelmien kanssa, olen esim. metallurgisista ongelmanratkaisuista kokenut, että niitä ei esim. pelkällä teoreettisella fysiikalla tai kemialla ratkaista. Sen lisäksi, että tarvitaan kumpaakin, avaintekijänä on hankittava kokemus todellisuudesta. Uudistuneen filosofian mukaan asia hoituu pragmaattisen logiikan tuloksena: lähdetään todellisuudesta tehdyistä havainnoista loogisesti, käytettävissä olevaa teoriaa hyväksikäyttäen, hakemaan ajateltavissa olevaa mahdollista ratkaisua ja sille näyttöä todellisuudesta, kaikki mahdolliset, tarvittaviksi todetut vaihtoehdot huomioon ottaen. Tekemällä oppii!”

 

Suomen, EU:n ja YK:n poliitikkoja myöten tulee siirtyä vaihtoehtoiseen strategiaan, mikä sisältää Pariisin sopimuksesta luopumisen ja sen korvaamisen keskittymällä sopeutumiseen luonnollisisiin ilmaston muutoksiin ja sään ääri-ilmiöihin. Samalla hiilidioksidin päästöleikkauksiin liittyvät menetykset korvautuvat luonnollisiin ilmastonmuutoksiin sopeutumisista saatavilla hyödyillä. Näistä hyödyistä yksi keskeisimmistä ja ajankohtaisista on mm. vaikutus maasta- ja maahanmuuttotarpeen odotettavissa oleva väheneminen.

 

Toimintojen vastuunalaisuus

 

Kun poliitikot tekevät päätöksensä Pariisin sopimuksen mukaisesta hiilidioksidipäästöjen leikkaamisesta uskonvaraisesti joko vihreän ideologiansa tai ilmatieteenlaitokseen ja IPCC:hen luottaen, heitä ei välttämättä voi vastuuttomuudesta syyttää, vaikka tuolle luottamukselle ei todellisia perusteita olekaan. Vastuu on institutionaalisilla tutkijoilla. Heidän tulisi löytää asialle sellainen näyttö, mikä on todellisuuden mukainen ja minkä poliitikotkin maallikkoina voisivat ymmärtää. Ei riitä se, että sanotaan ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamalla uhkaavalla lämpenemisellä tutkijoiden keskuudessa olevan konsensus 97 prosentin kannatuksella. Tuo konsensuskin mielipidesopimuksena on vasta hypoteesi, jolle todellisuudesta ei näyttöä ole. Kun vielä ottaa huomioon Antero Ollilan esityksen siitä, miten tuo konsensus on syntynyt, sille ei tarvittavaa luottamusta löydy.

 

Poliitikot ovat kuitenkin vastuussa siitä, mitä heidän päätöksensä ovat saaneet aikaan. He ovat jo vuoden 1992 Rion koferenssin jälkeen yrittäneet varmuuden vuoksi , kustannustehokkaasti hiilidioksidipäästöjä leikkaamalla vaikuttaa ilmaston lämpötilaan ilman, että ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen leikkaukset olisivat odotettua toimivuuttaan osoittaneet, kustannustehokkuudesta puhumattakaan: päästöleikkauksista on syntynyt vain menetyksiä.

 

Ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen leikkaamisesta uskotun hyödyn kyseenalaistuminen ja sen vain menetyksiä aiheuttavaksi toteaminen aiheuttaa poliitikoille vastuun asian edelleen selvittämiseksi ja tarvittavien uusien, korjaavien toimenpiteiden käyttöönottoon. Tämä tarkoittaa strategiseen johtamiseen kuuluvan vaihtoehtoisen strategian omaksumista. Ennenpitkää poliitikotkin tulevat ymmärtämään, etteivät ihmisperäiset, kokonaispäästöihin nähden minimaaliset hiilidioksidipäästöt mikään ilmaston lämpenemisuhka ole. Sitä ei näytä olevan ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kokonaisnousukaan, minkä jo osoittaa se, että viimeisen parin vuosikymmenen aikana ilmaston lämpötila ei ole havaittavasti noussut, vaikka ilmakehän hiilidiokdipitoisuus nousuaan jatkanut.

 

Kaikki tämä osoittaa, että ihmisperäiset hiilidioksidipäästöt eivät energiapolitiikkaan voi vaikuttaa. Fossiilisista polttoaineista luopuminen tulee ajankohtaiseksi vasta sitä mukaa, kun niiden saanti tai kilpailuky sitä edellyttävät.

 

Asiaan voi tarkemmin vielä perehtyä linkissäni  https://judithcurry.com/2017/05/02/nyes-quadrant/#... 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän JonneKlockars kuva
Jonne Klockars

"... konsensus 97 prosentin kannatuksella. Tuo konsensuskin mielipidesopimuksena on vasta hypoteesi, jolle todellisuudesta ei näyttöä ole. Kun vielä ottaa huomioon Antero Ollilan esityksen siitä, miten tuo konsensus on syntynyt, sille ei tarvittavaa luottamusta löydy."

Olisiko tähän jotain linkkiä tai lisätietoa? Kiinnostava aihe. Muistaakseni joku joskus kirjoitti että n. 33% joistain tiedemiehistä oli saatu mukaan touhuun ja tämän osuuden keskuudessa olisi päästy lähes yhteisymmärrykseen eli varmaankin tuohon 97 prosenttiin.

Käyttäjän JuhaniVehmaskangas kuva
Juhani Vehmaskangas

Yksi tapa vähentää CO2 päästöjä on tulpata kaikki tulivuoret.
-päästöt vähenevät heti noin 20%.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Yksittäisten tutkijoiden analyysit eivät juurikaan muuta kansainvälisesti ansioituneiden ilmasto-tutkijoiden kompetenssia ja konsensusta, joka on lähes 97% => IPCC.

On väitetty, että IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change) toimisi jonkinlaisena ”totuus-komissiona” joka ei huomioi tutkimuksia, jotka eivät mahdu kansainvälisesti ansioituneiden tutkijoiden "eliittiin”.

Mitään "totuus-komissioita" ei ole olemassakaan eikä liioin ”tutkijoiden eliittiä”.

IPPC:n toiminta perustuu yksinkertaisesti kerättyyn tieteelliseen materiaaliin, joka on tieteen kovinta ydintä ja joka perustuu tuhansien ilmastoa tutkivien (myös CV:t) ja tutkimusten läpi-käymiseen.

Se miten IPCC valitsee kirjoittajat, löytyy ao. linkistä.

http://www.ipcc.ch/news_and_events/docs/factsheets...

Eli voisi melkeimpä sanoa, että blogistin attentaatti tiede-instituutioita kohtaan on kommentoimatta paras, -ellei vain tämän yhden ja ainoan kerran.

Käyttäjän JaliKarjalainen1 kuva
Jali Karjalainen

Numero 4.Tätä 97% --konsestusta on tutkittu ja se ei pidä paikkansa, konsensus heittelee, pitää olla rehellinen sen suhteen, miten se konsensus on syntynyt eikä jatkuvasti inttää vastaan kenenkään. Olipa inttäjänä kuka sitten tahansa, se pitää tutkia miten konsensus on syntynyt.

Käyttäjän JaliKarjalainen1 kuva
Jali Karjalainen

Noo kannatan silti että ei pidä tahallaan roskata maita ja meriä ja muovit pitää kerätä pois meristä ja saasteita alkaa vähentää. Netissä on kuitenkin kertomus: Ilmastosatu 97 Prosentin Yksimielisyydestä. Kertomus ei oikein osoita sitä yksimielisyyttä netissä ainakaan

Käyttäjän JaliKarjalainen1 kuva
Jali Karjalainen

Lehti Science 2004 kertoo, tiedehistorijoitsija Naomi Oresken kertomus: Yksimielisyys oisi vain jotainn 1.2 % ----jne. Prosenttiluku ei ole lehdessä 97%

Käyttäjän JaliKarjalainen1 kuva
Jali Karjalainen

Tiedelehti Science : Professori Naomi Oreskes 2004 kertoo lehdessä, että yksimielisyys ei ole 97% . Oreskes professori Harvardin Yliopisto ja Kalifornian, syntynyt 1958 USA ja kertomus esiintyy netissä kohta Ilmastosatu 97 Prosentin Yksimielisyydestä.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Jalille vielä lyhyesti,

Oleppa realistinen. Jos tieteellinen konsensus olisi mainitsemasi 1,2%, ketä ne loput 98,8% olisivat?

Käyttäjän JaliKarjalainen1 kuva
Jali Karjalainen

Noo jospa Sinivirta on ensin rehellinen ja kysyy asiaa professori Naomilta ensin, koska Sinivirran pitää ensin lukea Naomin kertomus ensin ja vasta sitte pohtia asiaa. Kysyhä esin professorilta ja lue hänen koko kertomus, niin sillai sitten asia selviää. Ja siellä esiintyy luku 1,2% myöskin

Käyttäjän JaliKarjalainen1 kuva
Jali Karjalainen

Minä olen kertonut vain sen mitä Noami ite on kertonut. Harvardin Yliopiston professori .

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Ei ne prosentit lukemalla parane, senhän sanoo jo perus-järki.

Professori Noamin perustelut ovat hänen henkilökohtaisia perustelujaan (mihin ne perustuvat ??) jos ne johtavat vain 1,2%:n konsensukseen???

Ovatko sitten loput 98,8% tutkijoiden tutkimuksista vääriä ja niitä läpikäyneet vajaa-älyisiä, tuskin ovat. Joku tolkku näissä keskusteluissa ja järki hoi...

Käyttäjän JaliKarjalainen1 kuva
Jali Karjalainen

No koko kertomusta Ilmastosatu 97 Prosentin Yksimielisyydestä, sitä voi kysyä prof Noamilta tai sitten lehteen suomseksi kirjoitti Mikko Hamunen
Heiltä voi asiaa kysy.

Tämä 1.2 % on Mr Piserin käsitys ja Noami Orekesin käsitys oli 75% ja Piser tarkisti Orekesin kertomuksen ja sano etti oikea tulos on vain 1,2% eli siis niin pieni oisi yhteinen konsennus Piserin mukaan USA.

Noami Oreskes teki tutkimuksen 2003 sillai:
-tietelehissä julkaistiin 928 kertomus näistä Noami teki oman käsityksen että yhteinen konsennus oisi tuo 75% sillia että ihminen on syynä lämpenemiiseen 50 edellisen vuoden aikana ja tätä sitten tarkisti Piserin ja hänen tulos oli vain että 1,2% oli vain yhteinen konsennus
Asia siis lasketaan tästä artikkeleiden lukumäärästä ja siitä Piserin tai sitte luvun 1,2% (2005)
Eli kertomuksessa on otsikoita:
1. Noami Oreskes 75% kosensus---oikeasti 1,2% ( eli Piserin tulos tämä)
2.Doran ja Zímmerman tutkimus konsennus 97% oliki oikeasti 2.38%
3.Sitten kerrotaan että vain 97% edustaa vain 79 tiedemiehen mielipidettä

Eli tämmösiä otsikoita esiintyy kertomuksessa

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset