LauriHeimonen

CO2-päästöjen leikkaukset väärä ratkaisu!

Vaikka hiilidioksidi ns. kasvihuonekaasu onkin, sen vaikutus ilmaston lämpenemiseen on niin vähäinen, ettei sen roolia viimeaikaisessa lämpenemisessä todellisuudesta tehdyin havainnoin ole voitu luonnossa asianmukaisesti todeta. Kun vielä otetaan huomioon se, että ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen osuus ilmakehän viimeaikaisessakin hiilidioksidipitoisuuden nousussa on ollut pieni eli korkeintaan luokkaa 5 %, saa se jo mm. Pariisin sopimuksen mukaiset ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen leikkaukset kyseenalaistumaan.

 

Pariisin sopimus perustuu hypoteettisiin ilmastomallitutkimuksiin, ilman havaintoihin perustuvaa, asianmukaista näyttöä todellisuudesta. Sitä edelsi jo Kioto-protokollan mukaiset hiilidioksidipäästöjen leikkaukset, minkä seurauksena syntyi vain menetyksiä. Kioto-protokollan mukaiset CO2- päästöjen leikkaukset olivat taas seurausta siitä, kun Rion konferenssissa 1992 moraalisina pidetyin varovaisuussyin, varmuuden vuoksi katsottiin tarpeelliseksi ryhtyä hiilidioksidipäästöjä leikkaamaan, vaikka ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotulle lämpenemiselle ei varsinaista näyttöä ollutkaan.

 

Pariisin sopimuksen kumoamiseksi riittää, kun poliitikkoja myöten ymmärretään, että ihmisperäiset hiilidoksidipäästöt eivät ilmaston viimeaikaista lämpenemistä ole aiheuttaneet. On useita todellisuudesta tehtyihin havaintoihin perustuvia asioita, jotka jo kukin yksinkin pystyvät tämän osoittamaan:

 

  • Ilmakehän hiilidioksipitoisuus määräytyy kaikkien ilmakehään tapahtuvien hiilidioksidipäästöjen ja kaikkien ilmakehästä muuhun ympäristöön tapahtuvien hiildioksidiabsorptioiden yhteisvaikutuksesta, kun ne hakeutuvat luonnonlakien mukaiseen dynaamiseen tasapainoon. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nousee silloin kun hiilidioksidipäästöt ilmakehään ovat suuremmat kuin samaan aikaan ilmakehästä muuhun ympäristöön tapahtuvat hiilidioksidiabsorptiot. Kun esimerkiksi viimeaikoina hiilidioksidin kokonaispäästöissä ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen osuus on ollut korkeintaan vain luokkaa 5 %, ei viimeaikaisessa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousussakaan ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen osuus voi olla muuta kuin korkeintaan tuo luokkaa 5 %. Vaikka ilmakehän hiilidoksidipitoisuuden kokonaisnousu ilmaston lämpenemistä hallitsisikin, tuo 5 %:n ihmisperäinen osuus ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousussa ilmaston lämpenemisen aiheuttajana olisi merkitykseltään niin vähäpätöinen, ettei sitä voitaisi minkäänlaisena uhkaavana lämpenemisen aiheuttajana pitää.

  • Todellisuudesta tehtyjen havaintojen mukaan ilmakehän hiildioksidipitoisuuden muutostrendit seuraavat ilmaston lämpötilatrendejä eikä päinvastoin. Esim. Juha Pekka Lunkan kirjassa 'Maapallon ilmastohistoria' s. 147 on maininta: ”100 miljoonan vuoden ajalta kerätty geologinen aineisto ilmakehän hiilidiokdipitoisuudesta osoittaa, että kymmenien miljoonien vuosien aikavälillä ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on seurannut ilmaston vaihteluja”. Viimeisen noin 800 000 vuoden ajalta on lisäksi todettu, että jääkausien ja niiden välisten lämpimien kausien aikana esiintynyt korrelaatio ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden ja ilmaston lämpötilan välillä selittyy siten, että silloinkin ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden muutostrendit ovat seuranneet ilmaston lämpötilojen muutostrenjejä eikä päinvastoin. Lisäksi viimeaikaiset havainnot osoittavat, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousutrendit seuraavat viiveellä ilmaston lämpenemistrendejä eikä päinvastoin. Kuten linkistäni https://judithcurry.com/2011/08/04/carbon-cycle-questions/#comment-198992 käy ilmi, valtamerien pintavesien lämpeneminen on hallinnut viimeaikaista ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousua. Auringon aktiivisuusmuutoksiin liittyvät El Niño-ilmiöt saavat ensin aikaan päiväntasaajaseudun ilmaston lämpenemistä ja sen seurauksena myös siihen liittyvää valtamerien pintavesien lämpenemistä lisääntyvine hiilidioksidipäästöineen. Pasaatituulet sitten siirtävät lämpöä – sekä valtameren pintaveden että ilmakehän osalta – ylemmille leveysasteille pohjoiseen ja etelään, missä mm. valtamerien pintavesien hiilidioksidinielut pääosin sijaitsevat. Kun nuo valtamerien hiilidioksidinielujen pintavedet lämpenevät, niissä hiilidioksidin osapaine jopa kiihtyen kasvaa, mikä heikentää näiden nielujen kykyä absorboida ilmakehästä hiilidioksidia. Näin ne samalla nostavat ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta. Näin syntyvä viive selittää, miksi viimeisen noin kahden vuosikymmenen aikana ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on jatkanut nousutrendiään, vaikka ilmaston lämpötila ei enää ole nousutrendiään jatkanutkaan.

  • 1980-luvun lopulla YK:n poliitikot perustivat hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC hakemaan tieteellistä taustaa ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotulle ilmaston lämpenemiselle. Kun asiasta ei ollut näyttöä todellisuudesta saatavissa, IPCC turvautui käytettävissä oleviin, hypoteettisiin ilmastomallituloksiin. Pariisin sopimus perustuu IPCC:n omaksumiin tuloksiin ilmaston herkkyydestä, millä tarkoitetaan ilmaston lämpötilan nousua ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa. Tavoitteena on: ”(a) pitämällä maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle 2 °C:ssa suhteessa esiteolliseen aikaan ja pyrkien toimiin, joilla lämpötilan nousu saataisiin rajattua 1,5 °C:een suhteessa esiteolliseen aikaan tiedostaen, että tämä vähentäisi merkittävästi ilmastonmuutoksen aiheuttamia riskejä ja vaikutuksia”. Tämä tarkoittaa suurin piirtein IPCC:n omaksuman, nykyisen ilmastoherkkyyden puolittamista nykyisiä ihmisperäisiä päästöjä leikkaamalla. IPCC:n omaksuma ilmaston herkkyys on siis keskimäärin luokkaa 3 C-astetta. Tarkkaan asioita tutkinut Nir Shaviv toteaa IPCC:n omaksuman ilmaston herkkyyden olevan epätarkka ja liioiteltu. Samaan tulokseen ovat tulleet myös judith Curry et al, jotka todellisuudesta käyttävissä olevien lämpötilojen perusteella ovat suurin piirtein puolittaneet IPCC:n arvioiman ilmaston herkkyyden. Olen ymmärtänyt, että Scafetta arvioi ilmaston herkkyyden olevan pienempi kuin 1 C-aste ja että Lindzen'in arvio on alle 0,5 C-astetta. Sateliittimittausten perusteella Wojick ja Arrak ovat todenneet, että tuota ilmaston herkkkyyttä ei voida erottaa nollasta, mikä myös oma arvioni on. Lisäksi on joukko tutkijoita, joiden perusteella on todettu ilmaston herkkyyden olevan niin vähäinen, että se lähenee nollaa; http://notrickszone.com/2017/10/16/recent-co2-climate-sensitivity-estimates-continue-trending-towards-zero/#sthash.Vfgt4FXE.dpbs . Tämä kaikki osoittaa, että ihmispräisiä hiilidioksidipäästöjä leikkaamalla ilmaston lämpötilaan ei voida käytnnössä vaikuttaa.

 

Se, mitä ihminen voi tehdä, on oppia mahdollisimman hyvin sopeutumaan luonnollisiin ilmastonmutoksiin ja sään ääri-ilmiöihin.

 

Lopuksi viittaan myös Jouni Aron puheenvuoroon http://arojouni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251687-wall-street-journal-kysyy-onko-ilmastotiede-lainkaan-tiedetta .

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Minunkin mielestäni hyvä avaus. Sähköautoilussa pelastus olisi vain näennäinen (kuka laskeneekaan todellisen hinnan), biodiesel ei liene ratkaisu, tuskin etanolikaan. Molemmissa syntyy jätettä, jota ei voi hyödyntää ja muitakin ongelmia lienee.
Ihan meillä paikallisesti olen tutustunut biokaasun tuotantoprosessiin; biojätteestä (ja sitä todella syntyy), lopputuloksena on maanparannusaine, siis multa ja tietenkin biokaasu.
Kovin helpolla minua ei saisi luopumaan biokaasuautostani; edulliset polttoainekustannukset, pitkähköt huoltovälit ja minun liikkumistani ajatellen, jakeluverkkokin alkaa pikkuhiljaa olla kohtuullisessa kunnossa.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Lainaus: " IPCC:n omaksuma ilmaston herkkyys on siis keskimäärin luokkaa 3 C-astetta. Tarkkaan asioita tutkinut Nir Shaviv toteaa IPCC:n omaksuman ilmaston herkkyyden olevan epätarkka ja liioiteltu. Samaan tulokseen ovat tulleet myös judith Curry et al, jotka todellisuudesta käyttävissä olevien lämpötilojen perusteella ovat suurin piirtein puolittaneet IPCC:n arvioiman ilmaston herkkyyden. Olen ymmärtänyt, että Scafetta arvioi ilmaston herkkyyden olevan pienempi kuin 1 C-aste ja että Lindzen'in arvio on alle 0,5 C-astetta. Sateliittimittausten perusteella Wojick ja Arrak ovat todenneet, että tuota ilmaston herkkkyyttä ei voida erottaa nollasta."

Kuten edellä käy ilmi, niin kukaan näistä lainatuista tutkijoista ei ole julkaissut varsinaista tieteellistä julkaisua, jossa he olisivat perustelleet, miksi IPCC:n arvo on väärin ja millä tieteellisillä perusteilla he ovat päätyneet omaan lukuunsa. Heidän lukunsa ovatkin arvioita. Minä olen julkaisuissani osoittanut IPCC:n ilmastoherkkyyden virheet ja esittänyt tarkat laskelmat, miksi olen saanut tulokseksi 0,6 astetta.

Suorien mittausten perusteella on hyvin vaikea päätyä tarkkaan arvioon, koska mukana on muita voimia, jotka ovat aiheuttaneet pääsääntöisesti nykyisen lämpenemisen. Miten erotat eri lämpenemisvoimien vaikutuksen; kas siinä kysymys.

Täältä löytyy tutkittua tietoa: http://www.seipub.org/DES/MostDownloaded.aspx

Käyttäjän LauriHeimonen kuva
Lauri Heimonen

IPCC:n arviot ilmastonherkkyydestä ovat jo siksi virheellisiä, että niiden perusteena olevissa ilmastomalleissa käytetyt parametrit osin perustuvat kehäpäätelmiin, joille todellisuudesta ei näyttöä ole. Eräs suurimmista virheistä on siinä, että teollisena aikana tapahtunut hiilidioksidipitoisuuden nousu atmosfäärissä luetaan kokonaan ihmisperäiseksi.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

kun ilmastoherkkyyttä lasketaan, niin CO2:n alkuperällä ei ole mitään merkitystä. IPCC.n ilmastomalli perustuu hyvin yksinkertaisiin asioihin. CO2:n säteilypakote RF lasketaan kaavalla RF = 5,35* ln(CO2/280). Sen ovat laskeneet Myhre et al. ja tuo tutkimus on vuodelta 1998. Lämpötilamuutos lasketaan kaavalla dT = CSP*RF, jossa CSP on ilmastoherkkyysparametri ja sen arvo on 0,5 sisältäen oletuksen, että ilmakehässä on veden positiivinen takaisinkytkentä. Mittausten mukaan näin ei ole.

Käyttäjän LauriHeimonen kuva
Lauri Heimonen Vastaus kommenttiin #5

Metallurgisten käytännön ongelmien tutkimustaustani pohjalta ymmärrän, että nuo esittämäsi, teoreettiset laskelmat ovat vasta hypoteeseja, joille tarvitaan näyttö todellisuudesta. Kuten olen jo tässäkin omassa puheenvuorossani antanut ymmärtää, käytettävissä ei ole mitään näyttöä todellisuudesta, minkä mukaan hiilidioksidipitoisuuden kokonaisnousukaan ilmakehässä todettavissa olevan suuruista ilmaston lämpenemistä aiheuttaisi, siitä puhumattakaan, että siinä oleva minimaalinen osuus ihmisperäistä hiilidioksidia niin tekisi.

Käyttäjän JaliKarjalainen1 kuva
Jali Karjalainen

Hyviä kirjotuksia Miehillä. No jos kasvista loppuu molekyyli lehtivihreä, niin se ei sitten ime hiiltä co2 ilmasta- Kasvissahan on viherhiukkanen solun elin ja sen sisässä on lehtivihreä molekyyli joka on melkein sama kuin ihmisen punasolu jne.Että tämmöstä-Kasvit voivat alkaa yhteyttämään jo -5 lämpötilassa ja nollasta ylöspäin .....jne

Kasvit muuntavat auringon valon biomassaksi ja hyötysuhde on vain n0.2--8% ja siksi näin koska kasvi joutuu käyttämään suurimmaan osan energiasta omaan ylläpitämiseen. Maailmalla on vireillä keinotekoinen fotosynteesi( sokerihyötysuhde)

Käyttäjän JaliKarjalainen1 kuva
Jali Karjalainen

Kait koko hiilen co2 ottaminen ilmasta kasveilla tapahtuu lehtivihreä eli klorofyllin ja rubisco-proteiinin ansiosta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset