LauriHeimonen

Pariisin sopimuksen suhteen varauduttava vaihtoehtoiseen strategiaan

Käydyistä presidentinvaalikeskusteluista panin merkille, että kaikki ehdokkaat olivat samaa mieltä – yhdenmukaisesti eduskuntapuolueiden kanssa – siitä, että viimeaikaista ilmaston lämpenemistä hallitsevat ihmisperäiset, kasvavat hiilidioksidipäästöt, ja että uhkana pidettävän lämpenemisen vuoksi Pariisin sopimuksen mukaiset hiilidioksidipäästöjen leikkaukset ovat välttämättömiä.

 

Pariisin sopimus ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen leikkaamiseksi perustuu hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC:n hypoteettiseen arvioon ns. ilmaston herkkyydestä (so. ilmaston lämpeneminen ilmakehän hiildioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa). Se on kuitenkin vielä vasta hypoteesi, koska sille ei ole todellisuudesta näyttöä olemassa. Näytön puute näyttää selittyvän sillä, että tuo hypoteesi on väärä. Monet riittävän tarkat tutkimukset osoittavat, että IPCC:n omaksuma, ilmastomallituloksiin perustuva ilmaston herkkyys on varsin epätarkka ja kovin liioiteltu. Todellisuus näyttää jopa siltä, että ilmaston herkkyyttä ei voida erottaa nollasta. Tämä kaikki osoittaa, että Pariisin sopimukselle ei ole olemassa asianvaatimia perusteita.

 

IPCC:n omaksuman ilmastoherkkyyden kyseenalaisuus

 

Pariisin sopimusta ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen leikkaamiseksi ihmisperäiseksi uskotun, uhkaavana pidetyn ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi näyttivät kaikki presidenttiehdokkaat – eduskuntapuolueiden tapaan – pitävän asianmukaisena. Kun vaalikeskusteluissa viitattiin myös siihen, mitä Nobel-palkittu, USA:n aikaisempi varapresdentti Al Gore on ihmisperäisten hiilidioksipäästöjen aiheuttamaksi uskotusta ilmaston lämpenemisestä todennut, katson asialliseksi esittää Al Goren sanomaksi sen, mitä hänen näkemyksissään ilmasto-ongelmasta pidän keskeisenä.

 

Al Gore:

 

”Each one of us is a cause of global warming, but each one of us can make choices to change that with the things we buy, the electricity we use, the cars we drive; we can make choices to bring our individual carbon emissions to zero. The solutions are in our hands, we just have to have the determination to make it happen. We have everything that we need to reduce carbon emissions, everything but political will. But in America, the will to act is a renewable resource.”

- - -

”I am deeply honored to receive the Nobel Peace Prize. This award is even more meaningful because I have the honor of sharing it with the Intergovernmental Panel on Climate Change—the world's pre-eminent scientific body devoted to improving our understanding of the climate crisis—a group whose members have worked tirelessly and selflessly for many years. We face a true planetary emergency. The climate crisis is not a political issue, it is a moral and spiritual challenge to all of humanity. It is also our greatest opportunity to lift global consciousness to a higher level.”

 

Suomennokseni:

 

”Jokainen meistä on syypää maailmanlaajuiseen lämpenemiseen, mutta jokainen meistä voi tehdä valintoja sen muuttamiseksi ostamillamme tavaroilla, käyttämällämme sähköllä, ajamillamme autoilla; voimme tehdä valintoja saattaaksemme hekilökohtaiset hiiliemissiomme nollaantumaan. Ratkaisut ovat meidän käsissämme, meillä vain on oltava pyrkimys saada se tapahtumaan. Meillä on kaikki, mitä tarvitsemme hiilipäästöjen vähentämiseksi, kaikki muu paitsi poliittinen tahto. Kuitenkin Amerikassa, tuo tahto toimia on uusiutuva luonnonvara.”

- - -

”Koen perusteellisena kunnianosoituksena saada Nobel-palkinto. Tämä päätös on vielä merkityksellisempi, koska minulla on kunnia jakaa se hallitusten välisen ilmastopaneelin [IPCC] kanssa – maailman vaikuttavin ryhmä omistautuen ilmastokriisin ymmärtämisen parantamiseen – ryhmä, jonka jäsenet ovat työskennelleet väsymättömästi ja epäitsekkäästi monien vuosien aikana. Me kohtaamme todellisen planetaarisen hätätilanteen. Ilmastokriisi ei ole poliittinen kysymys, se on moraalinen ja henkinen haaste humaanisuudelle kokonaisuudessaan. Se on myös meidän suurin mahdollisuutemme nostaa maailmanlaajuinen tietoisuus korkeammalle tasolle.”

 

Tästä ymmärrän, että Al Gore on myös tukemassa IPCC:n omaksumaa käsitystä ilmaston herkkyydestä, mihin Pariisin sopimuskin perustuu. Jos IPCC:n omaksumalle ilmastoherkkyydelle todellisuudesta olisi näyttö olemassa, yhtyisin minäkin Al Goren näkemyksiin. Kun kuitenkaan sille näyttöä ei ole olemassa, tutkijakokemukseni perusteella ole pyrkinyt itse selvittämäään totuutta ihmisperäiseksi uskotun, viimeaikaisen lämpenemisen luotettavuudesta.

 

Pariisin sopimuksen luotettavuus kyseenalainen

 

Olen jo 1980-luvulta lähtien seuraillut arvioita ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotun lämpenmisen osuudesta ilmaston lämpenemisessä. Aluksi panin merkille, kuinka suomalaisissa, akateemisissa kirjoituksissa menneen 800 000 vuoden aikana tapahtuneiden jäätiköitymiskausien ja niiden välillä olevien lämpimien kausien aikana ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden ja ilmaston lämpötilojen välinen korrelaatio tulkittiin ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden vaihtelusta aiheutuvaksi, mikä myöhemmin osoittaututui päinvastaiseksi: ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden vaihtelun noiden jäätiköitymis- ja lämpenemiskausien aikana todettiinkin seuraavan ilmaston lämpötilojen muutosjaksoja eikä päinvastoin. Tähän liittyvä väärinkäsitys ilmeisesti perustui siihen, että Nobel-palkinnonkin saanut fysikokemisti Svante Arrhenius oli tieteellisesti todistanut hiilidioksidin kasvihuonekaasuksi, vaikkei sitä uhkaavaksi ilmaston lämpenemisen syyksi ollut julistanutkaan, sensijaan kyllä kasvillisuudelle hyödylliseksi.

 

YK:n poliitikot alkoivat kuitenkin jo 1980-luvulla uskoa ihmisperäisten hiildioksidipäästöjen aiheuttamaksi väitettyyn ilmaston lämpenemiseen. Kun sille ei todellisuuesta näyttöä ollut olemassa, perustettiin hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC, tehtävänään tuon ihmispreräisten hiildioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotun ilmaston lämpenemisen tieteellisen taustan selvittäminen.

 

Kun vuoden 1992 YK:n Rion konferenssiinkaan mennessä IPCC ei kuitenkaan ollut pystynyt varsinaista näyttöä ihmisperäisten hiildioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotulle ilmaston lämpenemiselle esittämään, varovaisuussyistä pidettiin kuitenkin asianmukaisena ryhtä ihmispräisiä hiilidioksidipäästöjä varmuuden vuoksi leikkaamaan. Sitä sitten seurasivat Kioto-protokollan mukaiset hiilidioksidipäästöjen leikkaukset, joista tuloksena oli todettavissa vain menetyksiä.

 

Wikipedia ilmastoherkkyydestä:

 

”Ilmastoherkkyys on ilmaston lämpötilatasapainon muutos hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC arvioi neljännessä arviointiraportissaan maapallon ilmastoherkkyydeksi 2–4,5 °C, todennäköisimmin 3 °C. Lämpötilanousun jäämistä alle 1,5 °C:n pidetään erittäin epätodennäköisenä. Mahdollisuutta, että ilmastoherkkyys olisi yli 4,5 °C, ei voida sulkea pois, vaikka se ei sovi kovin hyvin yhteen havaintojen kanssa.[1] Arvio on noussut jonkin verran vuonna 2001 julkistetusta, joka oli 1,5–4,5 °C.[2]

Viidennessä arvioraportissaan (AR5, julkaistu lokakuussa 2013), on IPCC laskemassa ilmastoherkkyyden alarajaa arvoon 1,5 °C. Samalla on IPCC luopunut ilmoittamasta todennäköisen arvon. Syynä luopumiseen on IPCC:n arvioraportissa mainittu olevan konsensuksen puute IPCC:n tiedemiesten keskuudessa.[3]

Vuosina 2011-2013 on ilmastoherkkyyttä tutkittu erityisen paljon. Näiden uusimpien tutkimusten mukaan ilmastoherkkyyden arvo 95% todennäköisyydellä on välillä 0,7 - 1,8 °C. Todennäköisimmän arvon ollessa 1,3 °C.”


 

Tämä jo osoittaa, miten epävarma IPCC on arvioissaan ilmaston herkkyydessä 2 – 4,5 C-astetta. Tästä jo nähdään, että kun Pariisin sopimuksella pyritään alle 2 C-asteen arvoon ja parhaimmillaankin 1,5 C-asteeseen, todennäköisimmillään jo ilman hiilidioksidipäästöjen leikkauksiakin Pariisin sopimuksen tavoitteessa ollaa


 

Viittaan vielä puheenvuorooni http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227005-hiilidioksidipaasto... :


 

”Ilmaston herkkyys ei ole mikään uhka

IPCC:n arvioima, ilmastomalleihin perustuva ilmaston herkkyys (s.o. Maapallon ilmaston lämpötilan nousu, kun CO2-pitoisuus ilmakehässä kaksinkertaistuu) on epävarma ja liioiteltu. Esimerkiksi Judith Curry ja kumppanit ovat puolittaneet IPCC:n arvioiman ilmastoherkkyyden, kun he ovat korvanneet ilmastomallitulokset todellisuudesta tehdyillä lämpötilahavainnoilla. Esimerkiksi Scafetta ja Lindzen ovat esittäneet vielä matalampia arvoja ilmaston herkkyydelle kuin Judith Curry ja kumppanit. Oman näkemykseni lisäksi on tiedemiehiä (esim. Wojick ja Arrak), jotka sanovat, että ilmaston herkkyyttä ei voi erottaa nollasta.

 

Nykyiset ilmastomallit eivät toimi

 

Ilmastomalleja käyttämällä IPCC ei ole onnistunut ennustamaan tulevia tai menneitä ilmaston lämpötilojen trendejä. Esimerkiksi viimeisten lähes kahden vuosikymmen aikana ilmasto ei enää ole lämmennyt, vaikka ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on aikaisempaan tapaan lisääntynyt.

 

Ilmakehän hiilidioksidiptoisuuden viimeaikaista nousua on hallinnut merien pintavesien lämpeneminen

 

Kommentissani https://judithcurry.com/2011/08/04/carbon-cycle-questions/#comment-198992 olen osoittanut, että viimeaikainen CO2-pitoisuuden nousu ilmakehässä on aiheutunut maapallon valtamerien pintavesien lämpenemisestä, erityisesti alueilla, missä merien pintavesien CO2-nielut sijaitsevat; merien pintavedet CO2-nielujen alueilla lämpenevät viiveellä ilmaston lämpenemisen jälkeen.

 

Fossiilisista polttoaineista aiheutuneen, ihmisperäisen CO2:n osuus viimeaikaisessa CO2-pitoisuuden nousussa atmosfäärissä on mitättömän pieni

 

Edellä maitussa kommentissani olen todennut, että kaikki CO2-päästöt lähteistä atmosfääriin ja kaikki CO2-absorpiot atmosfääristä nieluihin yhdessä määräävät hiilidioksidipitoisuustason atmosfäärissä. Jos CO2-pitoisuus atmosfäärissä lisääntyy, kun CO2-emissiot ja -absorptiot hakeutuvat uuteen, dynaamiseen tasapainoon, tämä tarkoittaa, että ajankohtaiset CO2-emissiot atmosfääriin ovat suurempia kuin CO2-absorptiot atmosfääristä CO2-nieluihin. Kun fossiilisista polttoaineista ilmakehään emittoituneen, ihmisperäisen hiilidioksidin osuus atmosfääriin emittoituneen CO2:n kokonaismäärästä on vain noin 4%, se tarkoittaa, että viimeaikainen noin 2,2 ppm:n CO2-lisäys vuodessa hiilidioksidipitoisuuteen atmosfäärissä sisältää vain noin 0.09 ppm ihmisperäistä hiilidioksidia fossiilisista polttoaineista.

 

Atmosfäärin CO2-pitoisuuden trendit seuraavat maapallon ilmaston lämpötilatrendejä eikä päinvastoin

 

Geologiset havainnot osoittavat, että viimeisen noin 100 miljoonan vuoden aikana, noin 10 miljoonan vuoden trendeinä, atmosfäärin hiilidioksidipitoisuus seuraa vastaavia maapallon atmosfäärin lämpötilatrendejä. Myös lyhyempinä trendeinä atmosfäärin CO2-pitoisuus seuraa maapallon ilmaston lämpötilatrendejä eikä päinvastoin. Näin on tilanne esimerkiksi jäätiköitymisjaksojen ja niiden välillä olevien lämpimien jaksojen aikana, nykyinen lämmin jakso Holoseeni mukaan luettuna, kuten olen jo edellä mainitsemassani kommentissani todennut, koskien viimeaikaista CO2-pitoisuuden lisääntymistä atmosfäärissä.

 

Kuten olen yllä osoittanut, viimeaikainen CO2-pitoisuuden ihmisperäinen, fossiilisista polttoaineista aiheutuva nousu atmosfäärissä on niin pieni, että ei ole mitään tarvetta leikata fossiilisista polttoaineista aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä. Lisäksi – luonnonlakien mukaan – atmosfäärin CO2-pitoisuuden muutostrendit seuraavat ilmaston lämpötilan muutostrendejä eikä päinvastoin.

 

Fossilisista polttoaineista aiheutuvien, ihmisperäisten CO2-päästöjen turhanaikaisiksi osoittautuneista leikkaamisista aiheutuu vain menetyksiä. Siksi niistä leikkauksista tulee luopua ja korvata ne toimenpiteillä, joilla pyritään edistämään mukautumista luonnollisiin ilmastonmuutoksiin ja uhkaaviin sään ääri-ilmiöihin. Mitä energiapolitiikkaan tulee, täytyy pitää huolta, että saatavilla on energiaa, mikä vastaa tarvittavaa kilpailukykyä ja puhtautta. Kuten edellä olevasta käy ilmi, asia oikein hoidettuna, se ei sulje pois myöskään hiilidioksidipäästöjä aiheuttavia voimalaitoksia.

 

Kun hallitus perustaa toimintansa strategiseen johtamiseen, Pariisin sopimuksen – jos jonkin – varalta on varauduttava vaihtoehtoiseen strategiaan.”

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Lauri hyvä. Oleppa ystävällinen ja yritä enemmän keskittyä ilmastofysiikan perusilmiöihin ja Stefan-Bolzmannin lakiin, joka hyvin yksiselitteisesti formuloi kasvihuonekaasujen pitoisuuksista mustan kappaleen säteilynä (sovellettuna maan säteilynä) ja ns. harmaan ilmakehä-mallin mukaisesti.

Tämän lisäksi haluaisin edelleen muistuttaa, että niin hiilidioksi kuin metaanikin (ja useat muut, tosin vähäisimpinä) ovat merkittäviä kasvihuonekaasuja.

Miljoonien vuosien ajan maan lämpötilaero on pysynyt n. 30°C lämpötilassa vallitsevan kasvihuoneilmiön vaikutuksesta.

Nyttemmin ilmakehän kasvihuonekaasu - pitoisuudet ovat olleet jyrkässä nousussa fossiilisten polttoaineiden käytöstä johtuen. Tästä seuraa, että maan lämpötila on alkanut nousta.

Vaikka vesihöyry on merkittävin kasvihuonekaasu, lömpötilan nousua ei kyetä selittämään vesihöyryn pitoisuuden nousuna.

Fossiilisten polttoaineiden seurauksesta myös mikro- ja nanomuovit ovat lisääntyneet merissä ja järvissä huolestuttavasti. Tämä on tutkimuksin (näytteenotoilla) todistettu.

Onko siis järkevää jatkaa tämänkaltaista linjaa, kun merissä ja järvissä tulevaisuudessa saattaa olla enemmän muovia kuin kalaa.

Jos fossiilisista polttoaineista ei luovuta lähitulevaisuudessa, meillä on edessä selittämätön ongelma, johon ei ole muuta tehtävissä kuin lopulta sopeutuminen.

Realistisia vaihtoehtoisia strategioita on todella vaikeaa löytää, vaikka tunnustan olevanikin mielikuvitusrikas persoonallisuus.

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro

Kun nyt voidaan kaikki ilmakehään kertyvä hiilidioksidi käyttää lisääntyvään tarpeeseen tuottaa ravintoa ja biopolttoaineita, kannattaako siitä enää pitää enempää ääntä.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Toistaiseksi väitteesi on vain teoriaa ja entä mikro- ja nanomuovit? Mitä enemmän ääntä ja asiantuntemusta fysiikassa, sitä vähemmän on epätietoisuutta.

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro Vastaus kommenttiin #4

On ollut mahdollista tuottaa biohajoavaa muovia jo ajat sitten.

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro Vastaus kommenttiin #4

On tuossa tuo Naturen artikkeli alempana, johon voit tutustua.

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro

Kun ilmastokeskustelu keskittyy hiilidioksidiin, hyödyllisintä on käyttää ilmakehän lisääntyvä hiilidioksidi maaperään. Samalla turvataan ruuantuotanto maailmalla!

"Croplands worldwide could sequester between 0.90 and 1.85 Pg C/yr, i.e. 26–53% of the target of the “4p1000 Initiative: Soils for Food Security and Climate”. The importance of intensively cultivated regions such as North America, Europe, India and intensively cultivated areas in Africa, such as Ethiopia, is highlighted. Soil carbon sequestration and the conservation of existing soil carbon stocks, given its multiple benefits including improved food production, is an important mitigation pathway to achieve the less than 2 °C global target of the Paris Climate Agreement." https://www.nature.com/articles/s41598-017-15794-8

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Olen fyysikko, tiedän mistä puhun. Kokemusta n. 35 vuotta sekä ilmaston että avaruuden ilmiöistä.

Biohajoavaan muoviin jää silti yhdisteitä, jotka reagoivat ympäristön kanssa. Biohajoava muovi voidaan lähtökohtaisesti korvata monin eri tavoin. Tämä on lähinnä energiapoliittinen kysymys ja vaihtoehtoehtoisten materiaalien käyttöönottamista.

En näkisi mitään syytä, miksei tähän ryhdyttäisi.

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro

Muoviin liitetyt haitat ovat ihan tätä päivää, en myöskään ymmärrä miksi ei lähdettäisi käyttämään korvaavia tuotteita, vielä kun useat niistä voidaan valmistaa puukuidusta.

Fysiikka on ihan keskeisessä asemassa ilmastokysymyksiä ratkottaessa. Katsotaan mitä alan professorilla ja tämän Lontoossa sijaitsevan instituutin johtajalla on sanottavaa esim. Ilmastoherkkyyskysymykseen, jota aihetta blogi myös käsittelee.

"Estimating climate sensitivity is difficult – we need to know not only the direct impact of greenhouse gases trapping heat radiation, but also the impact of knock-on effects such as changes in humidity, cloud, ice, and the broader carbon cycle, including plant species and cover." https://granthaminstitute.com/2018/01/23/the-lower...

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro

Kun ymmärrystä on vähän muustakin kuin fysiikasta, tulee väistämättä tutkineeksi ajatusta, että sitä CO2:n ilmastoherkkyyttä on jopa vaikea erottaa nollasta, kuten blogissa tuotiin ajatusta esille.

Hiilenkierto on jo niin laaja ilmiö ja asiakokonaisuus, että siinä tarvitaan teoreettisten opintojen lisäksi paljon empiiristä tietoa ja ymmärrystä laajalta alueelta. Tästä syystä tällaiset ilmastomuutosta laajasti käsitteleviä blogeja on syytä tuoda esille ja laittaa laajempaan jakeluun.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Ilmastoherkkyysarvot vaihtelevat voimakkaasti ja henkilökohtainen näkemykseni "0" -teorioista ei ole realistinen. Se on ihan selvää, että poikkitieteellistä tutkimusta tarvitaan.

Mutta jos puhutaan ilmastoherkkyyksistä, siihen itse asiassa löytyy ratkaisuja nimenomaan ilmastofysiikasta. Se mikä on ns. eksakti ilmastoherkkyys, sitä tuskin tietää vielä kukaan ja toisaalta se on ajallisesti muuttuva arvio.

Olen lähiaikoina kirjoittamassa blogia, joka perustuu ilmastofysiikan perusperiaatteisiin. Yritän tehdä siitä mahdollisimman lyhyen.

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro

"...näkemykseni "0" -teorioista ei ole realistinen."

Huomauttaisin, että "0" -teoria ei ole epärealistinen edes tarkastelemalla ilmastohistoriaa.

Tilanne on nyt vain toinen kuin aikaisemmilla kerroilla kun hiilidioksidia on ollut runsaammin ilmakehässä, ihmisen on sopeuduttava ilmastonmuutokseen, kasvit kyllä sen tekevät.

The photosynthesis conducted by land plants and algae is the ultimate source of energy and organic material in nearly all ecosystems. Photosynthesis radically changed the composition of the early Earth's atmosphere, which as a result is now 21% oxygen. Animals and most other organisms are aerobic, relying on oxygen; those that do not are confined to relatively rare anaerobic environments. Plants are the primary producers in most terrestrial ecosystems and form the basis of the food web in those ecosystems. Many animals rely on plants for shelter as well as oxygen and food. https://en.m.wikipedia.org/wiki/Plant

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta Vastaus kommenttiin #11

Olen eri mieltä "0" teorioista ja myös käytännöistä. Luonto ei noudata "ei mitään" muutoksia.

Mutta palataan asiaan paremmalla ajalla.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset