*

LauriHeimonen

CO2-päästöjen osuus ilmaston lämpenemisessä

Olen ilmastomuutokseen liittyviä asioita pyrkinyt seuraamaan aina 1980-luvulta lähtien. Ensimmäisenä herätti erityisesti huomiota eräät suomalaisten akateemikkojen esitelmät, joissa jäätiköitymiskausien ja niiden välissä olevien lämpimien kausien aikana ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden ja ilmaston lämpenemisen välisen korrelaation arveltiin johtuvan ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden noususta – minkä myöhemmin on todettu olevan päinvastainen: ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden muuutostrendit ovatkin niissä seuranneet ilmaston lämpötilan muutostrendejä eikä päinvastoin.


 

Toisena asiana minua ihmetyttää jatkuvasti se, miten institutionaaliset tutkijat sekä niiden myötä poliitikot ja valtamedia väittävät jatkuvasti ilmaston viimeaikaista lämpenemistä ihmisperäisten hiidioksidipäästöjen aiheuttamaksi, vaikka sille ei näyttöä todellisuudesta ei ole olemassakaan. Kun hiilidioksidi tiedettiin ns. kasvihuonekaasuksi, YK:n poliitikot alkoivat 1980-luvun lopulla uskoa, että silloin jo tapahtuva ilmaston lämpeneminen voisi johtua ilmakehän hiilidiksidipitoisuuden noususta, missä ihmisperäiset hiilidioksidipäästöt fossiilisista polttoaineista voisivat olla hallitsevia. YK:n poliitikot perustivat kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n, tarkoitukena selvittää ihmisen aiheuttamaksi uskotun lämpenemisen tieteellinen tausta. Rion konferenssissakaan 1992 ei pystytty esittämään varsnaista näyttöä ilmakehän hiilidioksidin nousun aiheuttamaksi uskotulle ilmaston lämpenemiselle. Siihen liittyvä uhka kuitenkin koettiin edelleenkin niin suureksi, että varmuuden vuoksi pidettiin asianmukaisena ryhtyä kustannustehokkaisiin hiilidioksidin päästöleikkauksiin; Rio Declaration on Environment and Development, The United Nations Conference on Environment and Development, Having met at Rio de Janeiro from 3 to 14 June 1992, Princible 15, http://www.unep.org/Documents.Multilingual//Default.asp?documentid=78&ar... ” --- Where there are threats of serious or irreversible damage, lack of full scientific certainty shall not be used as a reason for postponing cost-effective measures to prevent environmental degradation.” Tämä johti Kioto-prokollan mukaisiin päästöleikkauksiin, mistä sitten seurasi vain menetyksiä. Pariisin sopimus on tälle jatkoa, mistä myös on odottevissa lähinnä menetyksiä tavoitteena olevan kustannustehokkuuden tai ilmastohyötyjen sijasta.


 

Olennaisin osin asiaa tarkastellessani olen tullut siihen tulokseen, että fossiilisista polttoaineista ilmakehään tulevien hiilidioksidipäästöjen vaikutus ilmaston lämpenemiseen on niin pieni, että sitä ei todellisuudesta tehtävin havainnoin ole voitu asianmukaisesti todeta. Tämä perustuu jo kahteen todettavissa olevaan asiaan: viimeaikaisessa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousussa fossiilisten polttoaineiden osuus ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kokonaisnousussa on ollut korkeintaan noin 4 %, mikä jo yksinkin kyseenalaistaa fossiilisten polttoaineiden hallitsevaksi uskotun vaikutuksen ilmaston viimeaikaisessa lämpenemisessä; ja aina liitukaudesta – noin 100 miljoonaa vuotta sitten – tähän päivään saakka geologiset ja nykyiseen todellisuuteen liittyvät havainnot osoittavat, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden muutostrendit seuraavat ilmaston lämpötilojen muutostrendejä eikä päinvastoin; linkkinä kommenttini https://judithcurry.com/2017/02/10/the-new-climate-denial/#comment-838229 .


 

Kuten em. kommentistani käy ilmi, Judith Curry toteaa ketjussaan Climate etc: ”Virtually no one denies that humans have an influence on climate. The key question is whether human causes have dominated the recent warming. Even the IPCC hedges on this one, with their highly confident ‘more than half.’”; (oma käännös): ”Itse asiassa kukaan ei kiellä, etteikö ihmisillä ole vaikutusta ilmastoon. Avainkysymys on, ovatko ihmisperäiset syyt hallinneet viimeaikaista lämpenemistä. Jopa IPCC:kin rajoittaa tämän omalla kovin itsevarmalla sanonnalla 'enemmän kuin puolet'” – Rion konferenssin varovaisuusperiaatteeseen liittyen. IPCC:llä ei ole tähän esittää minkäänlaista näyttöä todellisuudesta. Se perustuu hypoteettisiin ilmastomallilaskelmiin, joista Judith Currykin sanoo, että niihin perustuvat tulokset ilmaston herkkyydestäkin – s.o. CO2-pitoisuuden kaksinkertaistumisesta aiheutuva lämpeneminen – ovat ylimitoitettuja ja perusteellisen epätarkkoja. Kuten em. kommentissani olen todennut, ovat useat tutkijat todellisuudesta tehtyjen havaintojen perusteella esittäneet vielä Judith Curryn esittämiä arvoja pienempiä arvoja ilmaston herkkyydelle, jopa sellaisia arvioita, joissa ilmaston herkkyyttä ei voida erottaa nollasta, minkä olen omaksunut itsekin. Kun noihin IPCC'n arvioihin perustuu myös Pariisin sopimus hiilidioksidipäästöjen leikkaamiseksi, ei seurauksena voi olla muuta kuin syy peruuttaa koko sopimus epäasianmukaisena. Avainkysymyksenä onkin se, miten poliitikotkin vastuunalaisina maallikkoina saadaan ymmärtämään se, että koko sopimus perustuu virheellisiin tietoihin.


 

Edellä mainittu toteamus, että viimeaikaisessa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousussa fossiilisten polttoaineiden osuus ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kokonaisnousussa on ollut korkeintaan noin 4 %, perustuu lähtökohtaisesti Tom V. Segalstadin hiili-isotooppitutkimuksiin, liittyen fossiilista polttoaineista ilmakehään emittoituvaan hiilidioksidiin. Em. commentissani olen samaa asiaa pyrkinyt käsittelemään sellaisella tavalla, että sen voisivat pollitikotkin maallikkoina ymmärtää.


 

On helppo ymmärtää, että viimeaikaisessa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousussa on ollut vain noin 4% prosenttia fossiilisista polttoaineista peräisin olevaa hiilidioksidia. Tulee ensin vain ymmärtää, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nousee silloin, kun hiilidioksidin kokonaispäästöt ilmakehään ovat suurempia kuin ilmakehästä muuhun ympäristöön poistuvan hiilidioksidin kokonaismäärä. Toiseksi kun viimeaikoina hiilidioksidin pitoisuus kokonaispäästöissä on ollut noin 4 %, se on ollut korkeintaan vain tuo sama 4 % myös viimeaikaisessa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kokonaisnousussakin. Kolmanneksi samalla tavalla kuin pienellä ojalla on vain vähäinen vaikutus tulvivan järven pinnannousuun verrattuna koko valuma-alueelta tulevan veden aiheuttamaan järven vedenpinnan nousuun, vertauskuvallisesti samalla tavalla noin 4 %:n hiilidioksidipitoissuuden osuudella fossiilisista polttoaineista hiilidioksidin kokonaispäästöissä on vain tuo vähäinen 4 %:n vaikutus ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kokonaisnousuun. Kun tätä vertaa siihen, että IPCC omaksumissaan ilmastomallilaskelmissaan olettaa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kokonaisnousun olevan kokonaan lähinnä fossiilisista polttoaineista syntyvistä hiilidioksidipäästöistä peräisin, on IPCC:n laskelmiin perustuva Pariisin sopimus täysin perusteeton. Se tulee korvata satsaamalla tutkimuksiin, jotka liittyvät sopeutumiseen luonnollisiin ilmastonmuutoksiin ja sään ääri-ilmiöihin.


 

Kun ihmisperäiset hiilidioksidipäästöt eivät nykyistäkään ilmaston lämpenemistä hallitse, ainoaksi, toimivaksi ratkaisuksi sen suhteen, mitä ihminen voi tehdä, jää luonnollisiin ilmastonmuutoksiin varautuminen ja niihin sopeutuminen. Hiilidioksidipäästöjen toimimattomaksi osoittautuneen vähentämisen sijasta nimenomaan tähän ilmastonmuutokseen varautumiseen ja siihen sopeutumiseen pitää poliitikkojenkin päätöksissään ensisijaisesti huomionsa kohdistaa.


 

Mitä energiapolitiikkaan tulee, siinä ei ole sijaa hiilidioksidipäästöjen toimimattomiksi osoittautuneille rajoitustoimenpiteille. Etusijalle on pantava riittävän puhtaasti tuotetun, vaihtoehtoisen energian saannin turvaaminen jatkossakin, kun fossiilisten polttoaineiden saanti tulevaisuudessa vaikeutuu tai muodostuu taloudellisesti epäedulliseksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Olen perehtynyt Segalstadtin tutkimuksiin ja hänen referensseihinsä, joissa päädytään viimymisaikoihin 2- 15 vuotta keskiarvon ollessa 7,5 vuotta. Kaikkiin näihin tutkimuksiin liittyy jonkinlaisen mallin käyttö. Varmin käsitys antropogeenisen CO2:n viipymisajasta saa laskemalla radioaktiivisen hiilen viipymisaika. Se on todellinen merkkiainekoe tehtynä ilmakehässä, kun ydinpommikokeet lopetettiin vuonna 1964. Nyt pitoisuus on enää luokkaa 2 % huippuarvosta vuonna 1964. Käyrä on noudattanut erittäin hyvin prosessia, jonka viipymisaika on 16 vuotta. Tässä on linkki, kuva 4:

http://aveollila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218673-i...

Oikea arvo antropogeeniselle CO2:lle ilmakehässä on 8 %. Loppujen lopuksi tällä arvolla ei oe kovin suurta merkitystä. Se on lähinnä akateemista arvoa omaava kahdesta syystä. Ensinnäkin ilmakehässä oleva kokonais-CO2 määrä ratkaisee eikä se, mitä isotooppia se on tai onko se ihmisen aiheuttamaa.

Toiseksi vain kokonais-CO2:n arvolla on käytännön merkitystä siihen, millä vauhdilla ilmakehän CO2-pitoisuus laskee, kun ihmisten päästöt pienenevät. Tehdäänpä ajatuskoe. Merten ja ilmakehän lämpötila pysyy vakiona ja ihmiskunnan päästöt lopetetaan kertaheitolla. Kysymys kuuluu: kuinka kauan vie, että ilmakehän CO2-pitoisuus laskee arvoon 600 GtC, kun se nyt on n. 850 GtC. Jos CO2:n viipymäaika olisi vain 4,5 vuotta, kuten Segalstadtin laskelmat edellyttävät, niin tuo 250 GtC pitäisi poistua ilmakehästä 4 kertaa 4,5 vuodessa eli 18 vuodessa. Tasaisen vauhdin taulukolla se olisi 14 GtC vuodessa, kun nyt sitä poistuu n. 4,5 GtC. Ei mahdollista.

Antropogeenisen CO2:n viipymäaika on sama kuin radiohiilen 14C viipymäaika eli 16 vuotta. Kokonais-CO2:n viipymäaika on 55 vuotta johtuen siitä, että sitä tulee takaisin merestä ja kasvillisuudesta lähes saman verran kuin sinne menee. Poistumisen määrittää syvään mereen ja meren pohjaan saostuva CO2, joka on nyt noin 5,6 GtC vuodessa ja kasvillisuuteen menevä 1,5 GtC. Maapallo siis vihertyy tuolla vauhdilla kiitos CO2:n pitoisuuden kasvun.

Käyttäjän petterihiienkoski kuva
Petteri Hiienkoski

Kiitos kiinnostavasta kirjoituksesta. Saman suuntaisia päätelmiä itsellänikin.

Olen harrastanut kysymystä niinikään 1980-luvulta lähtien. Yhteiskuntatieteen näkökulmasta. Taisimpi silloin väsätä gradunikin ilmastonmuutoksen kansainvälisestä hallinnasta.

Kiista antropogeenisen vaikutuksen merkitystä on jatkunut näihin päiviin asti. Varovaisuusperiaatteen (precautionary principle) omaksuminen tarkoitti käännettä ilmastopolitiikassa. Niin perusteltu kuin periaate onkin, se näyttää tosiasiallisesti jättänee taka-alalle kasvihuoneilmiöön liittyvien epävarmuustekijöiden laajuuden suhteessa ei-antropogeeniseen ilmastonmuutokseen. Poliittiset johtopäätökset, joita näiden tietojen perusteella kannattaisi tehdä, ovat jääneet monelta tekemättä. Kysymys ideologisoitu.

"Ilmasto muuttuu ilman ihmistäkin" (14.12.2015)
http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/...

Ilmastopoliitikan fokus on suunnattu kapeasti CO2-päästöjen vähentämiseen. Tämä on lisäksi toteutettu erittäin tyhmästi. Huomio on kiinnitetty omiin päästöihin. Sillä seurauksella, että teollisuusmaat ovat ulkoistaneet päästöjään nouseville talouksille, kuten Kiinalle. Samalla on menetetty työpaikkoja ja verotuloja, kiristetty tuottavuusvaatimuksia ja supistettu julkista taloutta. Edessä on hyvinvointiyhteiskunnan alasajo. Se ei tosin johdu yksin ilmastopolitiikasta vaan myös julkisen sektorin kustannusten paisumisesta ja paisuttamisesta muistakin syistä.

Kehittyviin maihin ulkoistetut päästöt ovat moninkertaiset verrattuna teollisuusmaiden tekemiin päästöleikkauksiin. Teollisuusmaiden kehittyviin maihin siirtämät päästöt ovat nelinkertaistuneet. Lisäksi tavoitteena ollut kokonaispäästöjen vähentäminen on epäonnistunut. Hyväntahtoisten hölmöläisten hommaa siis.

"Ilmastonsuojelu on epäonnistunut" (10.12.2012) http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/...

Kiina on maailman suurin talousmahti ja johtaa myös Maailmanpankkiakin suurempaa Investointipankkia. Länsimaisen valtakulttuurin taloudelliset ja myös moraaliset eväät alkavat olla syöty. Ainakin niin levällään, ettei yksi Trumppi taida pystyä niitä enää kasaamaan.

"Kiinalainen maailmanjärjestys tulee – oletko valmis?" (2.2.2017)
http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/...
"Länsimaiden perikato lähenee – oletko valmis?" (3.2.2017)
http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/...
"Trumpin paheksunta ja länsimaisen kulttuurin murros" (4.2.2017)
http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/...

Jos ilmastopolitiikassa otetaan huomioon sekä varovaisuusperiaate että antropogeenisen vaikutuksen epävarmuus, päästövähennyksiä pitäisi toteuttaa huomattavasti maltillisemmin ja joustavammin sekä maailmanlaajuisesti ja tavalla, jolla pysäytetään hiilivuoto omasta kansantaloudesta kehittyviin maihin eikä kuriteta oman maan teollisuutta.

Yhdysvalloissa on esillä tämän suuntainen suunnitelma, mutta sekään ei yksin ratkaise kaikkia päästövähennyksiin liittyviä haasteita: https://www.clcouncil.org/wp-content/uploads/2017/...

Ilmastopilitiikkaa on länsimaissaa toteutettu enemmän ideologispoliittisin kuin taloudellisrationaalisin perustein. Demokratian tai pikemminkin toimimattoman demokratian hinta. Media ei ole toteuttanut tehtävää, mikä sille demokratiassa kuuluu. Se on ryhtynyt yhteiskunnan ideologiseen ohjailuun.

Olisi korkea aika tunnustaa, etteivät EU:n ja Suomen yksipuoliset päästövähennykset vaikuta ilmastoon, mutta tulevat kalliiksi. Päästövähennysten toteutuksen uudelleenarvioinnin lisäksi ilmastopolitiikan painopistettä tulisi korjata torjunnasta sopeutumiseen.

Viljelylajikkeiden sopeutumista lämpimämpään ilmastoon on jo tutkittu. Rantarakentamisessa on varauduttu merenpinnan kohoamiseen. Todennäköisesti riittämättömästi. Ilmastorahastoa käytetään kehittyvien maiden tukemiseen lähinnä merenpinnan kohoamisen vaikutusten varalta.

Tutkimusrahoitus ja sen tarkoituksenmukainen kohdentaminen kansainvälisesti ja kansallisesti on myös osa ilmastopolitiikkaa.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Kyllä tässä nyt liikutaan jossain määrin heikoilla jäillä. Oli sitten kysymys CO2 -päästöistä tai muista kasvihuonekaasuista ja ilman saasteista, efekti on selkeä.

Ilmasto lämpenee suhteessa (di/dl=k), jossa (di) on ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos ja vastaavasti (dl) ns. luonnollinen ilmastonmuutos.

Tämä suhdeluku (kerroin) noudattaa yhtenevää trendiä, jonka suunta vaihtelee lyhyellä aikavälillä (luokkaa satoja vuosia) kasvavaan suuntaan ja pitkällä aikavälillä (luokkaa mrd vuosia) pienenevään suuntaan.

Perustelut tälle teesille selittyy väestönkasvuna, joka on eksponentiaalinen tietyllä derivaatalla. Jos ja kun tämä eksopentiaalinen väestönkasvu saadaan taittumaan, tilanne on valoisampi.

Toinen perustelu on auringon energian hiipuminen => aurinko laajenee ja ilmaston lämpötila nousee jyrkästi.

Alarmisti ei ole syytä olla, mutta realisti kylläkin. Ei ole hyvä pistää päätään pensaaseen ilmastokysymyksissä.

ISA (International Standard Atmosphere) eli ns. Lapse Rate - käyrästä puuttuu oleellisia parametreja kuten esim. kosteus. Todellisuudessa tämä käyrä ei ole lineaarinen tropaussiin mentäessä (n. 6,5°C/km). Lämpötilagradientit tulevat näkyville ottaen huomioon parametrit jotka siitä puuttuvat.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset