*

LauriHeimonen

'Pexit' - Pariisin sopimuksen tuleva mitätöityminen

 

Pariisin sopimus ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen leikkaamisemisesta ilmaston lämpenemisen estämiseksi ei ole toimiva ratkaisu: ihminen ei voi vaikuttaa luonnonlakien hallitsemaan ilmaston lämpenemiseen. Toteutettuna tämä sopimus tulee aiheuttamaan vain tuhoisia menetyksiä. Siksi siitä tulee mahdollisimman pian päästä eroon. Hallituksemme strategiseen johtamiseen liittyen vaihtoehtoisen strategian omaksuminen ilmastonmuutoksen kohdalla näyttää väistämättömältä. Institutionaalisesti se tulee kyllä olemaan haastava, kun siihen kytkeytyy tiede, talous ja politiikka sekä vielä kansainvälisyys, EU ja YK mukaan lukien. Kumoamattomien tosiasioiden edessä Pariisin sopimuksesta luopumiselle ei vaihtoehtoja jää.

 

Pariisin sopimus ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen leikkaamiseksi perustuu IPCC:n omaksumiin, hypoteettisina pidettäviin ilmastomallituloksiin, joille todellisuudesta ei ole tieteellistä näyttöä. YK:n poliitikot ovat perustaneet IPCC:n selvittämään ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotun lämpenemisen tieteellisen taustan, Kun sille ei tieteellistä näyttöä todellisuudesta ole ole löytynyt, IPCC:n on ollut tyytyminen noihin hypoteettisiin ilmastomallituloksiin. Rio'n konferenssissa 1992 tämä näytönpuute kyllä myös todettiin, mutta varovaisuusperusteena katsottiin, että uhkaavan, vakavana pidetyn, mahdollisesti katastrofaalisen lämpenemisen eliminoimiseen päästörajoituksin katsottiin tarpeelliseksi ryhtyä. Vaikka sen jälkeen jo Kioton protokollan mukaiset hiilidioksidin päästörajoitukset olivat myös osoittaneet toimimattomuutensa, ja lisäksi myös haitallisuutensa, silti asiaa uskonvaraisena politiikkana jatkettiin Pariisin sopimuksena.

 

Olen näissä US:n blogeissani jo aikaisemmin todennut:

 

”Kun ihmisperäiset hiilidioksidipäästöt eivät lämpenemistä hallitse, ainoaksi, toimivaksi ratkaisuksi sen suhteen, mitä ihminen voi tehdä, jää luonnollisiin ilmastonmuutoksiin varautuminen ja niihin sopeutuminen. Hiilidioksidipäästöjen toimimattomaksi osoittautuneen vähentämisen sijasta nimenomaan tähän ilmastonmuutokseen varautumiseen ja siihen sopeutumiseen pitää poliitikkojenkin päätöksissään ensisijaisesti huomionsa kohdistaa.

 

Mitä energiapolitiikkaan tulee, siinä ei ole sijaa hiilidioksidipäästöjen toimimattomiksi osoittautuneille rajoitustoimenpiteille. Etusijalle on pantava riittävän puhtaasti tuotetun, kilpailukykyisen energian saannin turvaaminen.”

 

Kokonaisuudessaan mikä hyvänsä ilmastonmuutos voi olla monimutkainen ja vielä epävarmasti tunnettu. Mutta kun rajoitutaan, olennaisin osin, tarkastelemaan vain ihmisperäisten, fossiilisten polttoaineiden käytöstä syntyvien hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskottua ilmaston lämpenemistä, se on helposti kumottavissa.

 

Miksi Pariisin sopimus ei toimi? Vastaus on lyhyt: ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen vaikutus ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen on merkitykseltään mitättömän pieni, ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu seuraa lämpenemistä eikä päinvastoin, sekä vielä todettakoon, että vaikka hiilidioksidi kasvihuonekaasu onkin, sen pitoisuuden ilmakehässä tapahtuneen nousun aiheuttamaa lämpenemistä ilmakehässä ei ole todellisuudessa tehdyin havainnoin voitu todeta. Kukin näistä kohdista yksinkin pystyy todistamaan, että fossiilisista polttaineista aiheutuvat hiilidioksidipäästöt eivät voi ilmaston lämpenemistä hallita.

 

Ensinnäkin jo pelkästään se, että viimeaikaisessa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousussa on korkeintaan vain noin 4 % fossiilisten polttoaineiden aiheuttamaa hiilidioksidia, todistaa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden luonnollisen nousun hallitsevasta osuudesta hiilidioksidipitoisuuden kokonaisnousussa, mihin ei voida fossiilisista polttoaineista aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen vähentämisellä vaikuttaa; http://judithcurry.com/2011/08/04/carbon-cycle-questions/#comment-198992 .

 

Luonnonlakien mukaan kaikki olemassa olevat hiilidioksidipäästöt lähteistä ilmakehään ja kaikki ilmakehästä nieluihin tapahtuvat hiilidioksidiabsorptiot yhdessä määräävät, mille tasolle ilmakehän hiilidioksidipitoisuus dynaamisen tasapainon saavuttamiseksi hakeutuu. Kun missä hyvänsä näissä päästöissä ja/tai absorptioissa tapahtuu muutoksia, mahdollisuuksiensa mukaan hakeutuvat kaikki muutkin tekijät uusiin, dynaamisen tasapainon edellyttämiin arvoihin, ilmakehän hiilidioksidipitoisuus näihin mukaan luettuna. Jos esim. ilmakehän hiilidioksipitoisuus silloin nousee, se tarkoittaa sitä, että joko hiilidioksidipäästöt ovat nousseet tai hiilidioksidiabsorptiot ovat vähentyneet, taikka että päästöt ovat nousseet enemmän kuin absoptiot ovat kasvaneet. Joka tapauksessa ko. hiilidioksidipitoisuuden nousu on vain osa hiilidioksidipäästöjen kokonaisnoususta. Kun hiilidioksidipäästöjen viimeaikaisesta kokonaismäärästä vain noin 4 % on fossiilisten polttoaineiden aiheuttamaa, myös viimeaikaisesta hiilidioksidipitoisuuden noususta ilmakehässä on fosssiilisista polttoaineista enimmillään tuo noin 4 %. Kun esimerkiksi viimeaikoina ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on noussut noin 2 ppm per vuosi, on siinä nousussa fossiilisista polttoaineista peräisin korkeintaan noin 0,08 ppm, mikä tarkoittaa, että viimeaikaista ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta hallitsee hiilidioksidipitoisuuden luonnollinen nousu eivätkä ihmisperäiset hiilidioksidipäästöt. Vaikka ihmisperäiset hiilidioksipäästöt kaksinkertaistuisivat, niiden vaikutus ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen olisi edelleenkin vähäinen verrattuna hallitsevaan, hiilidioksidipitoisuuden luonnolliseen nousuun.

 

Edellä mainitussa kommentissani olen todennut, että ilmakehän viimeaikaista hiilidioksidipitisuuden nousua, vuosikymmenien trendeinä, hallitsee valtamerien pintavesien lämpeneminen. Mekanismin osalta olen tullut tulokseen, jonka mukaan El Nino'n hallitsemina vuosikymmeninä valtamerien pintavesien lämpenemistrendi on ylempien leveysasteiden alueilla, missä hiilidioksidinielut sijaitsevat ja missä pintaveden lämpötila nousee viiveellä.. Tämä saa aikaan hiilidioksidin osapaineen nousun näiden nielualueiden pintavesissä, ja sitä tietä hiilidioksidin absorption heikentymisen ilmakehästä nieluihin. Tästä on sitten seurauksena se, että hiilidioksidin kokonaispäästöistä jää ilmakehään enemmän hiilidioksidia.

 

Toiseksi, sen lisäksi, että ihmisperäisen hiilidioksidipitosuuden osuus viimeaikaisessa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousussa on jokseenkin merkityksetön, toinen olennainen asia on, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu seuraa lämpenemistä eikä päinvastoin. Tämä näkyy mm. siinä, miten viimeisen lähes kahden vuosikymmenen aikana ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu on tapahtunut viiveellä ilmaston lämpenemisen jälkeen jatkuneen valtamerien pintavesien läpenemisen myötä; ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on seurannut viiveellä ilmaston lämpenemistä. Myös jääkausiin ja niiden välisiin lämpimiin kausiin liittyen ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden muutokset ovat seuranneet maapallon lämpötilamuutoksia. Niinikään geologisin havainnoin on todettu, että viimeisimmän 100 miljoonan vuoden aikana, kymmenien miljoonien vuosien aikavälillä, ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on seurannut ilmaston vaihteluja (Lunkka, Maapallon ilmastohistoria).

 

Kolmanneksi, viimeisen vajaan parinkymmenen vuoden aikana ei ole todettu ilmaston lämpenemistä tapahtuneen, vaikka ilmakehän hiidioksidipitoisuuden nousu on jopa lievästi kiihtyen jatkunut. Kun tästäkin hiilidioksidipitoisuuden noususta on vain 4 % ihmisperäistä, on pidettävä täysin madottomana sitä, että ihmisperäiset hiilidioksidipäästöt voisivat maapallon lämpenemistä hallita.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro

Kyllähän tuo noin menee. Hiilivarastojen hupeneminen ja maaperän köyhtyminen hiilivarannoista ovat kuitenkin aiheita, joihin tulisi keskittyä. Hiilidioksidia ei nyt pidä nähdä ongelmana, vaan mahdollisuutena, kun se saadaan sidottua biosfääriin tuottamaan ihmiskunnalle ensisijaisesti ruokaa ja tarvikkeita.

Käyttäjän aveollila kuva
Antero Ollila

Olen kirjoittanut kaksi artikkelia hiilidioksidin kierrosta ilmakehän, valtamerten ja kasvillisuuden eli biosfäärin välillä. Ilmakehän hiilidioksidista vaihtuu nimittäin n. 25 % vuosittain. Vuoteen 1956 ilmakehän CO2-pitoisuus kasvoi enemmän kuin ihmisten päästöt ilmakehään olivat. Sen jälkeen aika tarkasti keskimäärin 55% päästöistä jää vuosittain ilmakehään ja loput 45 % loput absorboituvat meriin (jotku tarjoavat biosfääriä nieluna).

Jotkut ovat sitä mieltä, että kaikki ilmakehän CO2 lisäys sitten vuoden 1750 on meristä peräisin. Siihen löytyy vastaus suorasta isotooppimittauksesta. Sen mukaan ilmakehässä on nykyisin 8 % ihmisen toiminnasta peräisin olevaa CO2:a eli 67 GtC ja loput 181 GtC on peräisin meristä eli lisäyksestä 73 %. IPCC sasnoo, että kaikki ilmakehän CO2-lisäys on ihmisen toiminnasta peräisin eli 248 GtC, joka vastaisi 28 % koko ilmakehän CO2-määrästä. Hyvin näyttää menevän läpi, vaikka suorat mittaukset todistavat, että näin ei voi olla. Lisäksi CO2-kierto meristä ja biosfääriustä pakottaa ihmisen toiminnasta peräisin olevaa CO2:ta pois ilmakehästä. En siis osta ihan kaikkia lukuarvojasi, mutta olet lähempänä totuutta kuin IPCC.

Maapallon lämpenemisen kannalta ei ole merkitystä, onko ilmakehän CO2-lisäys ihmisen toiminnasta johtuvaa vai luonnosta peräisin: molemmat lajit nostavat hieman lämpötilaa, mutta IPCC laskee CO2:n voimakkuuden 3-kertaiseksi verrattuna todellisuuteen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset