LauriHeimonen

Työelämän arvot, kilpailukyvyn edellyttämät toimet ja hyvinvointi

Työelämän arvot, kilpailukyvyn edellyttämät toimet ja hyvinvointi

 

Jos pelkin palkankorotussopimuksin yksipuolisesti pyritään kilpailukyvyn parantamiseen, siitä ei ole odotettavissa yhteiskuntasopimukseen liittyvää, tarvittavaa kilpailukyvyn paranemista. Kilpailukyky nousee työelämän arvojen mukaisella yhteistyöllä, mistä sitten seuraa henkilöstön hyvinvoinnin kasvu palkankorotuslisineen.

 

Olen edellisessä US:n puheenvuorossani ( http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi ) kirjoittanut mm.:

 

”Olen ymmärtänyt, että, yhteiskuntasopimukseen liittyen, työmarkkinajärjestöt ovat oikeutetusti lisäämässä painopistettä paikallisen sopimisen suuntaan. Jotta tämä saadaan asianmukaisesti toteutettua, se edellyttää myös työelämän moninaisten, työpaikkakohtaisten arvojen olennaista huomioon ottamista.

- - -

Mitä arvot ovat? Yksinkertaisesti arvoilla tarkoitetaan sitä, kuinka asiain haluttaisiin olevan. Miten yksilö niiden haluaa olevan, miten yhteisö jne. Erityisesti nyt, kun elämme jatkuvasti muuttuvassa maailmassa, on tärkeää, että osaamme erottaa olennaiset asiat vähemmän tärkeistä ja tehdä niiden suhteen oikeita valintoja.

- - -

Työnantajan ja henkilökunnan yhteisenä tavoitteena näen sen, että haasteellisestikin muuttuvassa ympäristössä pystytään pitkäjänteisesti kehittämään yrityksen toiminnan tuottavuutta sekä asiakastyytyväisyyttä niin, että se takaa kilpailukyvyn tarvitseman kehityksen kuin myös oikeudenmukaisen toimeentulon henkilöstöllekin.

- - -

Kilpailukyvyn haasteellinen kehittämistarve on usein seuraus markkinoiden muuttumisesta.Se voi olla myös seuraus siitä, että työelämän arvojen mukaiset yhteistyöneuvottelut ovat estyneet esimerkiksi osapuolien yksipuolisten omaneduntavoittelujen vuoksi, mikä osapuolten on tiedostettava ja otettava opiksi.”

 

Lauri Lyly totesi Arto Nyberg'in haastattelussa: ”Työpaikka tärkein, liitot vain väline.”

 

Kuten edellä esittämästänikin jo käy ilmi, työpaikalle tärkeintä on asiakkaan haasteellisiinkin tarpeisiin vastaaminen. Siitä seuraa tarvittava kilpailukyvyn ja henkilöstön hyvinvoinnin kehittyminen.

 

Työpaikka työelämän arvojen mukaisen yhteistyön kautta opettaa itsekullekin, miten oma työ vaikuttaa yrityksen tuotantoon ja kilpailukykyyn. Tämä luo henkilöstölle edellytykset omaehtoiseen, tavoitteenmukaiseen toimintaan ja sen kehittämistarpeiden tiedostamiseen. Työpaikan kannalta on tärkeintä, että tämä omaksuttu yhteistyö samalla auttaa ymmärtämään kaikkia niitä toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen yrityksen kilpailukyvyn ja henkilöstön hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi, mahdolliset uudet innovaatiot ja investoinnit mukaan luettuina.

 

Liittojen tehtävänä henkilöstön hyvinvoinnin edistämiseksi pidän lähinnä sen valvomista, että työpaikkakohtaiset ratkaisut ja työmarkkinajärjestöjen sopimukset ovat työelämän arvojen mukaisia. Kun esim. SAK:n liitoista enemmistö näyttää suhtautuvan positiivisesti työmarkkinajärjestöjen äskettäin esittämään kilpailukykysopimukseen, missä palkankorotukset sidottaisiin vientialojen kilpailukykyyn, käsitykseni mukaan se myös tarkoittaa pyrkimystä luoda lisäedellyksiä vientialojen kilpailukyvyn nousulle ja samalla palkankorotusten yleiselle, työelämän arvojen mukaiselle kasvulle. Siltä osin kun liittojen vähemmistössä on yksipuolisesti kysymys totunnaisesta omaneduntavoittelusta yritysten kilpailukyvyn edistämisen sijasta, ovat työelämän arvot vielä puutteellisesti tiedostettuja.

 

US:n uutisista: ”Suomen mallilla tarkoitetaan samankaltaista palkkaratkaisua kuin Ruotsissa. Sen on kuvattu tarkoittavan pidempiaikaista maltillista palkankorotuslinjaa sekä korotusten sitomista vientialoihin ja muihin sellaisiin aloihin, jotka ovat riippuvaisia globaalista kehityksestä. Tarkkaa työmarkkinajärjestöjen mallia ei ole julkistettu, mutta järjestöt ovat toimittaneet esityksen hallitukselle.”

 

Oma hyvinvointimme täällä Suomessa kytkeytyy, Ruotsin tapaan, olennaisesti vientialojen kilpailukykyyn. Ruotsin esimerkin mukaisesti ymmärrän 'Suomen mallilla' pyrittävän kilpailukyvyn kestävään kehitykseen ja asianmukaisesti perusteltaviin yleisiin – eikä ainoastaan vientialoja koskeviin – pidempiin palkkaratkaisuihin. Asianmukaisen markkinatutkimuksen, markkinoinnin, tuotevalikoiman ja toimitusten laadun lisäksi tuottavuuden kilpailukykyinen ylläpito ja tarvittava kehittäminen muuttuvassa maailmassa ovat ehdottomia sekä viennin että kotimaan kilpailukyvyn työpaikkakohtaisia edellytyksiä. Jo 1980-luvulla sain käsityksen, että näihin asioihin Ruotsin yrityksissä kiinnitettiin runsaasti huomiota käymällä niihin liittyviä keskusteluja suoraan koko henkilöstön kanssa mahdollisimman perusteellisesti. Jos olen oikein ymmärtänyt, tätä nykyä näiden asioiden käsittely Ruotsissa on vielä entistäkin tiiviimpää. Se, mitä tällä tavoitellaan, on henlöstön yhteisymmärrys siitä, millaisella yhteistyöllä tavoitteen mukaiseen kilpailukykyyn pyritään. Olen edellä käyttänyt tästä tavasta toimia määritelmää 'työelämän arvojen mukainen yhteistyö'. On helposti ymmärrettävää, että pienissä yrityksissä asioita on helpompi käsitellä yhdessä koko henkilökunnan kanssa kuin suurissa yrityksissä. Pienet yritykset antavat tässä kuitenkin haasteen, mihin suuntaan tämä 'työelämän arvojen mukainen yhteistyö' pitää suuremmissakin yrityksissä kehittää. Siltä osalta kun koko henlilöstön osallistumista joudutaan korvaamaan henkilöryhmien edustajilla, on pidettävä huoli siitä, että näillä edustajilla on kokemustausta työpaikkakohtaisista työelämän arvoista.

 

Omakohtaisesti työelämän arvona näen sen, miten kunkin oma työosuus työelämän arvojen mukaisessa yhteistyössä vastaa asiakkaan tarpeen sanelemia vaatimuksia ja työnantajan tavoittelemaa kilpailukykyä henkilöstön siihen liittyvine hyvinvointeineen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset