LauriHeimonen

Työelämän arvot ja sopimusten kehittäminen

 

Olen ymmärtänyt, että, yhteiskuntasopimukseen liittyen, työmarkkinajärjestöt ovat oikeutetusti lisäämässä painopistettä paikallisen sopimisen suuntaan. Jotta tämä saadaan asianmukaisesti toteutettua, se edellyttää myös työelämän moninaisten, työpaikkakohtaisten arvojen olennaista huomioon ottamista.

 

Työnantajan ja henkilökunnan yhteisenä tavoitteena näen sen, että haasteellisestikin muuttuvassa ympäristössä pystytään pitkäjänteisesti kehittämään yrityksen toiminnan tuottavuutta sekä asiakastyytyväisyyttä niin, että se takaa kilpailukyvyn tarvitseman kehityksen kuin myös oikeudenmukaisen toimeentulon henkilöstöllekin.

 

Oman, neljälle vuosikymmenelle ajoittuvan kokemustaustani (so. opiskeluun liittyvä työharjoittelu, prosessien tutkimukset ja kehitystyö, tulosvastuut jne) pohjalta tuli minulle jo1980-luvulla tarve tehdä yhteenvetoa siitä, millaisia arvoja omakohtaisesti olen työelämässäni kohdanut ja millaisia arvovalintoja näen itsekunkin niiden suhteen joutuvan työelämässään kohtaamaan. Olen tästä kirjoittanut silloisen työnantajani tiedotuslehteen seuraavansisältöisen puheenvuoron:

 

”Työelämän arvoista

 

Arvot saavat lisääntyvää huomiota osakseen nykypäivän elämässä. Ne ohjaavat niitä valintoja, joita jatkuvasti elämässämme joudumme tekemään. Siksi ne ovat tärkeitä.

 

Mitä arvot ovat? Yksinkertaisesti arvoilla tarkoitetaan sitä, kuinka asiain haluttaisiin olevan. Miten yksilö niiden haluaa olevan, miten yhteisö jne. Erityisesti nyt, kun elämme jatkuvasti muuttuvassa maailmassa, on tärkeää, että osaamme erottaa olennaiset asiat vähemmän tärkeistä ja tehdä niiden suhteen oikeita valintoja.

 

Työelämän jatkuva uudistumistarve ei ole meistä itsestämme lähtöisin, vaan seurausta meitä ympäröivän maailman muuttumisesta. Mutta kuten Popper on sanonut, tulevaisuus riippuu meistä itsestämme. Me voimme tässä muuttuvassakin maailmassa itse vaikuttaa omaan tulevaisuuteemme. Kysymys on vain siitä, että arvot, jotka toimintaamme ohjaavat, ovat sen mukaiset.

 

Hyvä ystävä!

 

Työtoverinasi olen oppinut Sinua tuntemaan, arvojasi eli sitä, miten haluaisit asiain olevan.

 

Sinä, minä me kaikki samaistumme työnantajamme. Sen me tunnustamme ja hyväksymme. Ymmärrämme kyllä, että toimintamme edellytys on pääoma, joka käyttöömme on annettu. Pidämme myös itsestään selvänä, että niin kauan kuin rahoittajat luottavat meihin, tämä pääoma on käytössämme. Tähän asti on luotettu, ja omalla toiminnallamme pystymme vaikuttamaan siihen, että meihin luotetaan jatkossakin. Sen lisäksi ympäristö muutoksineen luo puitteet toiminnallemme so. suhdanteet maailmalla, yhteiskunta jne. Kuitenkin vasta henkilöstö – ylimmästä johdosta yksittäiseen työntekijään – tekee yrityksestä toimivan. Sinä kuulut henkilöstöön. Olet tärkeä omalla paikallasi.

 

Teet mitä hyvänsä, haluat tehdä sen hyvin. Haluat olla pystyvä. Koet vilpitäntä iloa onnistuneesta suorituksestasi, mutta et ole tyytyväinen, jos itsestäsi tai muista riippuvista syistä et ole tavoitteen mukaiseen suoritukseen pystynyt. Sinulla on tarve ottaa oppia tapahtuneesta, haluat korjata ja kehittää toimintaasi. Kysyt itseltäsi, mitä voit tehdä paremmin, jotta tehtäväsi onnistuisi. Oikeutetusti odotat, että muutkin tekevät sen omalta osaltaan. Tiedät, että kun olet oman osuutesi tavoitteen mukaisesti hoitanut, tarvittava yhteydenpito muihin toimintoihin mukaan lukien, olet antanut myös muille edellytyksiä suoriutua heidän omista tehtävistään. Sukupolvien kokemuksen opettamana vaistoat, että tässä on yhteistyön ydin.

 

Haluat kokea työsi mielekkääksi. Sinulla on tarve tietää, että teet tärkeää työtä, omaa osuuttasi yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Haluat olla selvillä, miten oma työsi kokonaisuuteen liittyy. Tunnet myös vastuuta tämän tiedon välittämisestä alaisillesi, työtovereillesi ja esimiehillesi, jotka ovat Sinun toimenpiteistäsi riippuvaisia.

 

Työsi tuloksen omakohtainen, välitön toteaminen on Sinulle ensiarvoisen merkityksellinen, koska haluat itse ohjata ja kehittää toimintaasi siltä osalta, kuin se sinun mahdollisuuksien rajoissa on. Yhtä tärkeänä pidät sitä, että saat välittömän palautteen ja tuen ympäristöstäsi ja että olet samaan itse valmis.

 

Sinä oikeutetusti tunnet tarvetta tietää, mitä Sinulta esimiehesi, alaisesi, työtoverisi ja asiakkaat odottavat. Tämä koskee yhtälailla työn tavoitteita kuin jokapäiväistä kanssakäymistä. Sinä itse haluat toimia vastaavalla tavalla, kuin mitä muilta odotat. Sinä haluat välitöntä, luonnollista vuorovaikutusta henkilöstön keskuudessa. Haluat, että asioista voidaan puhua, vaikeistakin ilman, että kukaan loukkaantuu tai että ketään tahallisesti loukataan. Ymmärrät, että ongelmatkin on helpompi hallita, kun ne uskalletaan kohdata juuri sellaisina kuin ne ovat.

 

Tarpeesi vaikuttaa asioiden, erityisesti oman työsi, kehittämiseen on luonnollista. Haluat osallistua omaa työtäsi koskevaan päätöksentekoon. Haluat, että Sinuakin kuullaan. Sinun mielenkiintosi ja tietosi ulottuvat oman työsi ulkopuolellekin ja olet tarvittaessa valmis antamaan asiantuntemuksesi laajempaankin käyttöön. Haluat edesauttaa käytettävissä olevien voimavarojen hyväksikäyttöä myös silloin, kun muiden erikoisosaamisesta omassa työssäsi on kysymys.

 

Arvostat omaasi ja muiden osaamista. Hyväksyt, että kukaan ei voi osata kaikkea. Tarvitaan työnjakoa, yhteistyöhön järkevästi liittyen. Työnjaon puitteissa on erilaisia tehtäviä. Ymmärrät, että kuhunkin tehtävään ohjauvat henkilöt omien suoriutumisedellytystensä mukaan. Meillä on taipumuksemme, koulutuksemme ja kokemuksemme. Muuttuvassa työelämässä olet kuitenkin halukas kohtaamaan uusia haasteita, koska ymmärrät oman kehityksesi riippuvan siitä. Haluat oppia tuntemaan omat mahdollisuutesi. Vaikka vaikeaa voi ollakin, epäonnistumisestakaan et halua lannistua, vaan näet sen uutena kokemuksena, jonka voit hyödyntää itsesi kehittämisessä. Samoin haluaisit suhtautua muiden kohdalla sattuneisiin vastoinkäymisiin.

 

Pidät itsestään selvänä, että työstäsi saama korvaus on oikeudenmukainen. Näet rahalla tärkeän sijan myös palkitsemisessa, palautteena sanallisen tai muun tunnustuksen ohella. Haluat myös, että näistä asioista tarvittaessa voit esimiehesi kanssa keskustella. Vaikka yhteisymmärrystä ei saavutettaisikaan, arvostat työnantajan perusteluita asialle.

 

Työnantajamme palveluksessa olevana Sinulle on selvää, että oma toimeentulosi, työpaikkasi ja hyvinvointisi riippuvat yhtiömme kehittymisestä. Siinä kehittämisessä haluat olla mukana. Me kilpailemme maailman huippujen kanssa. Sinä ymmärrät, että siellä pärjätään vain hyvällä suorituksella.Usein vaaditaan huippusuoritusta. Se on joukkuesuorituksesta kiinni, jossa jokainen yksilö tekee oman osansa. Hyvienkin mahdollisuuksien hyödyntämien vaatii sinnikästä työtä.

 

Ymmärrät, että meidän pitäisi olla oikeilla tuotteilla maailman markkinoilla. Silloin, kun haluamme kansainvälistä menestystä, emme saa sitä pesäpalloa pelaamalla, vaikka sen kuinka hyvin tekisimme. Meidän on pelattava esimerkiksi jääkiekkoa.

 

Itse oman kotitaloutesi ostajana tiedät, että asiakkaan luotamusta ei saa menettää, muuten menetetään koko asiakas. Meidän hyvinvointimme yhtiössä on siitä kiinni, mitä mieltä asiakkaamme meistä on. Sinä pidät tärkeänä omalta osaltasi huolehtia, että asiakas saa tilaamansa tuotteen määrältään, toimitusajaltaan ja laadultaan sellaisena kuin se sen tarvitsee. Pidät jokaista tuotetta niin tärkeänä ja arvokkaana, ettei sillä ole missään käsitelyvaiheessa varaa pätkääkään kulkea oman onnensa nojassa.

 

Tällaisen puolen olen Sinussa oppinut tuntemaan . Tämän kuultuasi ajattelet, että se on sitä kirjoittajan idealismia. Mutta kun tutkit tarkemmin, voit löytää itsestäsi nämä piirteet. Sisimmässäsi olet tällainen. Pyrit olemaan tätä. Ne ovat Sinun sisäisiä arvojasi. Kysymys on vain siitä, pääsevätkö nämä arvot esiin muiden, näiden kanssa kilpailevien, jopa ristiriidassa olevien arvojen temmellyksessä. Oikea pyrkimys riittää lähtökohdaksi. Loppu opitaan tekemällä, myös yhteistyö.

 

Yhteistyö on rohkeutta ja kykyä olla todellisessa vuorovaikutuksessa työpaikalla. Siihen huonosti sopivat vilpillisyys, mielivalta ja epäoikeudenmukaisuus. Siinä voittaa asia. Se hyväksyy erilaisuuden, sietää ristiriitoja ja virheitä, mutta siten, että se pystyy ne käsittelemään, tulee niiden kanssa toimeen ja ennen kaikkea kääntää ne hyödyksi. Se hyväksyy ihmisen omana itsenään.”

 

Lukuisista yrityksistä huolimatta työmarkkinajäjestöjen välistä ja hallituksenkin ensisijaisena pitämää yhteiskuntasopimusta ei vielä ole pystytty aikaansaamaan. Kun tällä sopimuksella on tarkoitus nimenomaan turvata ja luoda edellytyksiä kilpailukyvylle, sen puute kuvaa sitä ristiriitaisuutta, mikä eri osapuolien tavoittesiin liittyy. Ei yhteisesti ymmärretä sitä, että ilman kilpailukyvyn ylläpitämistä ja kehittämistä muitakaan tavoitteita ei voida taata. Jos asianmukaista sopimusta työmarkkinaosapuolien välillä ei saada aikaan, hallitus joutuu sen korvaamaan eduskunnan demokraattisella päätöksenteolla, mitä ”pakkolaiksi” kutsutaan.

 

Esimerkkinä kilpailukyvyn kehittämistarpeesta ovat esim. irtisanomisiin liittyvät yt-neuvottelut. Kilpailukyvyn haasteellinen kehittämistarve on usein seuraus markkinoiden muuttumisesta.Se voi olla myös seuraus siitä, että työelämän arvojen mukaiset yhteistyöneuvottelut ovat estyneet esimerkiksi osapuolien yksipuolisten omaneduntavoittelujen vuoksi, mikä osapuolten on tiedostettava ja otettava opiksi.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset