Hiilidioksidin päästörajoitukset väärä ratkaisu!

 

Hiilidioksidin päästörajoitukset väärä ratkaisu!

 

Johdanto

 

Uuden, tulevan hallituksen toiminnan suunnittelussa on havaittavissa asianmukainen pyrkimys pitäytyä kokemusperäisissä tosiasioissa. Siinä etusijalla on yhteisymmärrys tuottavuuden välttämättömästä kehittämisestä. Uskonvaraisesti, ilman kokemusperäisiä tosiasioita, tämän rinnalla ollaan kuitenkin edelleen ylläpitämässä ilmastonmuutoksen jo kyseenalaistettua torjumispyrkimystä, joka perustuu ihmisperäisen hiilidioksidin päästövähennyksiin.

 

Luonnollisiin ilmastonmuutoksiin ja sään ääri-ilmiöihin varautuminen ja niihin sopeutuminen ovat kuitenkin osoittautumassa ainoaksi, käytettävissä olevaksi, toimivaksi ratkaisuksi potentiaalisten ilmastouhkien torjunnassa. Tämä kyseenalaistaa YK:n ohjauksessa olevan poliittisen valtavirran ideologisesti uskonvaraisen väitteen, minkä mukaan viimeaikaista globaalia lämpenemistä pidetään ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamana. Asiasta tarkemmin mm. blogissani http://lauriheimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/101354-ilmasto-ongelman-to… .

 

Miten saada poliitikotkin ymmärtämään tosiasiat?

 

Suomen ja koko EU:n poliittinen näkemys ilmaston viimeaikaisen lämpenemisen ihmisperäisestä syystä näyttää perustuvan institutionaalisesti siihen, mitä YK:n poliitikkojen perustama kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC raporteissaan sanoo. Esimerkiksi omat kansanedustajamme harvoin pystyvät perustelemaan käsitystään ihmisen hallitsemaksi uskomastaan ilmastonmuutoksesta muuten kuin kertomalla, että heidän on uskottava siihen, mitä asiantuntijat sanovat; nämä asiantuntijat ovat niitä, jotka välittävät IPCC:n ilmastomalleihin perustuvaa, hypoteettista tietoa, jolle havaintoihin perustuvaa, todellista näyttöä ei ole olemassa. Seuraavassa esitän pari esimerkkiä siitä, mitä seuraa, kun poliitikko itsekin voi asiaan paneutua.

 

Pragmaattisena poliitikkona Eija-Riitta Korhola on väitöskirjassaan tullut siihen tulokseen, että Kioton protokollan mukaiset toimet hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi eivät ole tuottaneet tavoiteltuja tuloksia: päästöjen siirtyminen osin kehittyneistä maista kehittyviin maihin on lisännyt ihmisperäisiä hiilidioksidipäästöjä, ja hiilidioksidipäästöjen rajoitukset energiatalouteen liittyvinä ovat osoittautuneet jopa vahingollisiksi. Hänen mukaansa fossiilisilla polttoaineilla tuotettavan, tarvittavan energian riittävän taloudellinen korvaaminen vähemmän päästöjä tuottavilla ja päästöttömillä tuotantomenetelmillä vaatisi niin pitkän ajan, että se on liitettävä samanaikaiseksi niiden taloudellisten pyrkimysten kanssa, jotka liittyvät fossiilisten polttoaineiden saannin tuleviin, odotettavissa oleviin rajoituksiin. Annan erityistä arvoa sille, mitä vast'ikään 27.4.2015 US:n blogissaan Eija-Riitta Korhola totesi:

 

”Mutta takaisin Kiinaan. Jos jonkin asian politiikka opetti, se oli ettei oikeastaan mitkään asiat ole mustavalkoisia. En olisi uskonut, että jonakin päivänä sanon Kiinassa, että unohtakaa hiilidioksidi, keskittykää ilmanlaatunne puhdistamiseen ja energiatehokkaisiin ratkaisuihin. Sen seurauksena päästötkin vähenevät. En ehdota edes hiilestä luopumista. Jos sen voi toteuttaa puhtaasti, kuten Helsingin Energian esimerkki osoittaa, se voi olla turvallinen reitti ympäristön kannalta kestävään yhteiskuntaan ja kohti tulevia kestäviä energiaratkaisuja.”

 

Emeritus professori Martti Tiuri, myös kokeneena poliitikkona, antaa ymmärtää (esim. Tekniikka&Talous-lehdessä 10.4.2015), että kalliina ja nopeasti vaihtelevana uusiutuva energia ei ole sopiva edistämään tarvittavaa tuottavuuden kasvua. Sen sijaan edullinen, tasaisesti käytettävissä oleva energia siihen on parhaiten sopiva. Kun hän vielä korostaa esimerkkinä, miten auringontutkijoiden ja metsäntutkijoiden havaintojen mukaan pääosa ilmaston muuttumisesta voi johtua merivirtojen ja auringon aktiivisuuden muutoksista, ja kun vielä otetaan huomioon, että ilmakehän hiilidioksidin kokonaisnousukaan – puhumattakaan sen ihmisperäisestä noususta – ei viimeaikaistakaan globaalia lämpenemistä ole hallinnut, ainakin toistaiseksi ihmisperäisten hiilioksidipäästöjen rajoitukset on syytä jättää tekemättä. Martti Tiurin kanssa käymieni keskustelujen yhteydessä hän on myös antanut ymmärtää, että tuottavuuden, viennin ja talouskasvun nousun aikaansaamiseksi tarvitaan uusi tekniikan kehittämisohjelma sekä teknologia- ja tiedemininisteri vastaamaan siitä.

 

Olen ymmärtänyt, että 1980-luvulla, kun alettiin esittää ilmakehän hiiidioksidipitoisuuden ja ilmaston lämpötilan välisiä korrrelaatioita, ei juurikaan epäilty, etteivätkö ihmisperäiset hiilidioksidipäästöt voisi olla todetun lämpenemisen mahdollisia aiheuttajia. Vasta kokemusperäisen tiedon kasvaessa alettiin erilaisista näkökulmista esittää käsityksiä, joiden mukaan ihminen ei ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousua hallitse, ja käsityksiä, joiden mukaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu ei ilmaston lämpenemistä hallitse, sekä käsityksiä, joiden mukaan Kioton protokollan mukaisilla toimenpiteillä ei asiaa ratkaista riippumatta siitä hallitsevatko ihmisperäiset päästöt lämpenemistä vai eivät. Näistä läheisimpiä esimerkkejä ovat em. Eija-Riitta Korholan ja Martti Tiurin esitykset.

 

Itse heräsin omaehtoisesti selvittämään ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen vaikutusta ilmaston lämpenemiseen senjälkeen, kun noin kymmenen vuotta sitten sain tietää, että jääkausien ja niiden välillä olevien lämpimien kausien aikana ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden muutokset olivatkin seuranneet lämpötilamuutoksia eikä päin vastoin. Omissa selvityksissäni pian huomasin, että sama pätee viimeaikaisiinkin ilmaston muutoksiin.

 

Lähtökohtaisesti poliitikot ovat ilmastonmuutoksen ymmärtämisessä olleet samassa asemassa kuin ilmastotieteilijät ja muutkin tutkijat: kun varsinaista havaintoihin perustuvaa näyttöä ilmastonmuutoksen syistä ei ollut käytettävissä, oli uskoa haettava käytettävissä olevista lähteistä, joista hallitsevin on ollut YK:n perustama kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC. IPCC:n tehtäväksi on yksipuolisesti määritelty ihmisperäisen lämpenemisen tieteellisen taustan selvittäminen. Kun viimeaikaistakaan globaalia lämpenemistä ei todellisuudesta tehtävin havainnoin ole voitu ihmisperäiseksi osoittaa, on turvauduttu pelkkiin, hypoteettisiin ilmastomallilaskemiin, joilla kehäpäätelmin on pyritty selvittämään, millaisin lähtöolettamuksin viimeaikainen lämpeneminen voisi olla ihmisperäinen. Näille ilmastomallilaskelmillekaan ei asianmukaista tukea todellisuudesta löydy.

 

Ilmaston ei ole todettu viimeisimmän lähes kahden vuosikymmenen aikana lämmenneen, vaikka ilman hiilidioksidipitoisuus on jopa kiihtyen noussut. Tämän pitäisi riittää osoittamaan ymmärrettävästi jo maallikollekin, että ilman hiilidioksidipitoisuuden nousu ei ilmaston lämpenemistä hallitse. Lisäksi, kuten esim. em. US:n blogissani olen esittänyt, ilmakehän viimeaikainenkin hiilidioksidipitoisuuden nousu seuraa lämpenemistä eikä päinvastoin. Tässä hiilidioksidipitoisuuden nousussa ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen osuus on korkeintaan noin 4 %, eikä sitäkään ole suorat, ihmisperäiset hiilidioksipäästöt aiheuttaneet. Se on syntynyt pääasiassa luonnollisen lämpenemisen seurauksena niin, että valtamerien hiilidioksidinieluina toimivat, viiveellä lämpenevät pintavedet ovat absorboineet vähemmän hiilidioksidia hiilidioksidipäästöjen kokonaismäärästä, mistä sitten seuraa hiilidioksidipitoisuuden nousu ilmakehässä; ihmisperäinen osuus tuossa hiilidioksidipitoisuuden kokonaisnousussa on suhteessa ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen suhteelliseen osuuteen hiilidioksidin kokonaispäästöistä.

 

Jos hallitusta muodostettaessa näitä tosiasioina ei osata ottaa huomioon, siitä voi tulla ylipääsemätön uhka jo muutenkin haastaville tuottavuustavoitteille.

 

Sekä Eija-Riitta Korholan että Judith Curry'n tavoitteena näkyy olevan löytää sellainen aito rajapinta poliitikkojen ja tutkijoiden välille, mikä on helppo ymmärtää samalla tavalla; viittaan kommenttiini http://judithcurry.com/2015/02/14/week-in-review-43/#comment-674828 . Tämä takaisi tarvittaville toimenpiteille toimivan ratkaisun. Poliitikkona Eija-Riitta Korhola ei näytä hyväksyvän hiilidioksidin päästörajoitusten välitöntä käyttämistä, koska niistä nykytilanteessa on vain haittaa. Judith Curry ei näytä hyväksyvän IPCC:n omaksumia ilmastomallilaskelmia, koska niitä eivät todellisuudesta tehdyt havainnot tue. Olen itse ymmärtänyt, että kumpikin heistä edelleen kuitenkin olettaa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden viimeaikaisen nousun johtuvan ihmisperäisistä hiilidioksidipäästöistä. Koska itse olen esim. em. US:n blogissani todennut, että ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen osuus ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden viimeaikaisessa nousussa on korkeintaan vain noin 4 %, pidän tärkeänä, että Eija-Riitta Korhola ja Judith Curry itsekin tämän tarkkaan tutkivat. Jos/kun he tulevat kanssani – mukaanluettuna vielä m.m. Segalstad ja Salby – samaan tulokseen, uskon heidän tästä löytävän sellaisen poliitikon ja tutkijan välisen rajapinnan, josta he ovat samaa mieltä ja jonka perusteella ihmisperäiset hiilidioksidipäästöt ilmaston lämpenemisen hallitsevana tekijänä voidaan unohtaa.Tätä tukee vielä se, mitä jo edellä olen maininnut: ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden jopa kiihtyen tapahtuneesta noususta huolimatta viimeisen lähes kahden vuosikymmenen aikana ilmaston ei ole todettu lämmenneen, ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden voidaan todeta nousevan lämpenemisen seurauksena eikä päinvastoin.

 

Johtopäätös

 

Synteesiksi tästäkin kirjoituksestani käy lainaus em. US:n blogistani:

 

”Kun ihmisperäiset hiilidioksidipäästöt eivät lämpenemistä hallitse, ainoaksi, toimivaksi ratkaisuksi sen suhteen, mitä ihminen voi tehdä, jää luonnollisiin ilmastonmuutoksiin varautuminen ja niihin sopeutuminen. Hiilidioksidipäästöjen toimimattomaksi osoittautuneen vähentämisen sijasta nimenomaan tähän ilmastonmuutokseen varautumiseen ja siihen sopeutumiseen pitää poliitikkojenkin päätöksissään ensisijaisesti huomionsa kohdistaa.

Mitä energiapolitiikkaan tulee, siinä ei ole sijaa hiilidioksidipäästöjen toimimattomiksi osoittautuneille rajoitustoimenpiteille. Etusijalle on pantava riittävän puhtaasti tuotetun, kilpailukykyisen energian saannin turvaaminen.”

 

LauriHeimonen
Sitoutumaton Lohja

Diplomi-insinööri, eläkeläinen

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu